Valloittava Tbilisi

Mikko Rämänen, elokuu 2013

KAUPUNKI, KULTTUURI, BUDJETTIMATKAT

Erään myöhäiseksi venyneen illan jälkeisenä aamuna löysin itseni tietokoneelta katselemassa matkatarjouksia. Muutaman hasardiklikkauksen jälkeen huomasin varanneeni lennot Georgiaan. Maa kuulosti todella mielenkiintoiselta kohteelta ja onnekseni satuin tuntemaan pari paikallista Kreikassa vietetyn työharjoitteluni ajoilta. Otinkin heti yhteyttä toveriini Sabaan Facebookissa ja sovimme, että hän näyttäisi minulle kotikaupunkiaan Tbilisiä perille päästyäni.

En tiennyt paljoakaan Georgiasta ennen matkan varaamista. Maa tuntui kuitenkin maantieteelliseltä sijainniltaan kiehtovalta sekoitukselta itää ja länttä sekä uutta ja vanhaa. Vanhan Silkkitien varrella Kaukasiassa sijaitseva Georgia on ensimmäisiä kristinuskoon

kääntyneitä maita ja uskonnollisuuden voi todella tuntea maassa vieraillessa. Ihmiset linja-autoissa tekevät ristin merkin rinnalleen kirkkojen ohi ajettaessa ja maassa todellakin riittää kirkkoja moneen lähtöön. Uskonnollisuus on osa georgialaista elämää. Georgialaiset eivät kuitenkaan tee siitä suurempaa numeroa, ainakaan matkailijoiden kohdalla.

Vieraanvarainen Georgia

Luin Georgiasta ja Tbilisistä useita tarinoita ennen reissuani ja kaikissa kerrottiin, että maa on todella vieraanvarainen ja ihmiset ovat tunnettuja ystävällisyydestään. Sain aivan ensi töikseni todeta tämän todeksi, kun hyppäsin lentokentältä Tbilisin bussiin. Mukanani ei ollut kuin pankkiautomaatista nostamia isoja seteleitä, jotka eivät tietenkään käyneet vanhan bussin lippuautomaattiin, joka hyväksyi vain kolikoita. Bussikuskilla ei ollut vaihtoraa, joten ajattelin ostaa lipukkeen vasta, kun sitä tullaan kyselemään tai matkustaa pummilla.

Lipukettahan tultiinkin kysymään muutaman pysäkin päästä ja selitykseni eivät aivan tuntuneet purevan kärkkääseen lipuntarkastajaan. Siinäpä sitten kasailinkin kamppeitani valmiina jäämään jonnekin Tbilisin laitamille etsimään seuraavaa kulkuvälinettä, kun nuori nainen koputti minua olkapäähän ja hymyillen ojensi minulle lipun, jonka hän oli ostanut minulle nähdessään tilanteen. Näytin lippua närkästyneelle tarkastajalle ja matka jatkui jälleen.

Pääsin kuittaamaan naisen avuliaisuuden hänelle seuraavana päivänä, kun törmäsin häneen kaupungilla prepaid-liittymää ostaessani. Hän sattui olemaan asioimassa samassa kännykkäliikkeessä ja tuli vuorostaan kysymään minun apuani kännykkänsä takakuoren irroituksessa ja uuden SIM-kortin asennuksessa. Todennäköisyys törmätä samaan henkilöön miljoonakaupungissa kahtena peräkkäisenä päivänä on varsin pieni, joten olin innoissani päästessäni vuorostani auttamaan häntä. En nähnyt naista enää loppureissuni aikana, mutta hän tulee kyllä silti aina mieleeni matkaa muistellessani.

Tbilisin yössä

Lähdimme Saban ja hänen kavereidensa kanssa katsastamaan Tbilisin yöelämää. Ilta alkoi, ja lopulta myös päättyi, pienessä yökerhossa Tbilisin joenrantaan keskittyneellä baarialueella. Baarissa oli jo alkuillasta kohtalaisesti porukkaa ja DJ sai ihmiset tanssimaan latinohittien tahdissa. Päätimme kuitenkin jatkaa matkaamme ulos yökerhon tupakansavusta pienelle terassikierrokselle baarikadulla. Terassit tuntuvat täyttyvän Tbilisissä joka päivä ja illalla baarikadulla riittikin menoa. Päivisin monet terassit tarjoavat virkistävän ulkoilmastoinnin ja iltaisin kesäisen lämmin ilma pitää terassit täysinä pitkälle yön pikkutunneille. Tbilisissä riittää baareja ja ihmiset ovat hyvinkin innokkaita käymään ulkona viihtymässä. Päädyimme loppuillasta takaisin samaan yökerhoon mistä aloitimme kierroksemme. Loppuillan muistikuvat ovat hieman sumuisia, mutta hauskaa jatkui pitkälle yölle.

Seuraavan päivän kiertelin kaupungilla ja katselin ihmisten elämää ilman sen kummempaa päämäärää. Tbilisissä riittää katseltavaa, joten päivä meni leppoisasti kävellen välillä terassilla levähtäen. Jo päivällä ilma tuntui todella kuuman kostealta lämpötilan ollessa 30 °C paremmalla puolella. Illalla takaisin joenvarteen hostellille päin kävellessäni alkoikin jo vähän ripahtelemaan vettä taivaalta. Hostellille päästessäni sade oli jo yltynyt ja vettä tulikin sitten aivan kunnolla. Tunnelma oli vähintäänkin kostea, kun istuimme huoneeni ulkopuolella terassilla hostellin pitäjän kanssa olutta nauttien ja jokimaisemaa ihaillen. Taksit ovat halpoja ja niillä on helppo liikkua kaupungissa. Minne ei metrolla pääse, on taksilla helppo hurauttaa. Monet taksit ovat pieniä ja mittaria ei juurikaan käytetä, joten hinnoista kannattaa sopia etukäteen. Ulkomaalaisilta peritään yleisesti korkeampaa taksaa kuin paikallisilta.

Mahtavat kinkhalit

Georgian matkaaja ei tule pettymään maan ruokien kanssa. Ruoka on halpaa ja sitä on aina riittävästi. Omiksi suosikeikseni georgialaisesta keittiöstä nousi kinkhalit, joita yleensä tarjotaan aivan naurettavan suuria määriä. Kinkhali on georgialaista perinneruokaa ja se on oikeastaan lihalla täytetty höyrystetty taikinanyytti. Kinkhalien syönnissä on omat niksinsä; paikalliset yleensä ripottelevat pippuria nyytin päälle jonka jälkeen ruoka napataan sormilla mykyn päästä ja käännetään ylösalaisin syötäessä jotta herkullinen liemi ei pääse karkaamaan. Ruoka on muutenkin erinomaista ja georgialaiset annoskoot eivät jätä nälkäisimmänkään matkaajan vatsaa kurnivaksi. Ruokajuomana menee hyvin georgialainen viini. Georgiassa on tehty viiniä jo 8000 vuotta, joten maalla on pitkät perinteet viineistä.

Olin juuri tullut illalliselta takaisin majapaikkaani, ja ajattelin ottaa terassilla palanpainikkeeksi muutamaan oluen, samalla kirjaa lukien. Hostellin pitäjä tuli pian paikalle ja kysyi olinko koskaan maistanut kinkhaleja. Vastasin kysymykseen myöntävästi, mutta ennen kuin kerkesin sanoa muuta, Giorgi juoksikin jo ovesta ulos suoraan alakerran ravintolaan. Yritin huudella terassilta, että olin kyllä juuri syönyt, mutta Giorgi ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa, vaan tuli hetken päästä takaisin 2l olutpullon ja täyden kinkhali-lautasellisen kanssa takaisin ylös. No eihän siinä auttanut muuta kuin syödä toinen illallinen putkeen hostellin terassilla olutta juoden hitaasti lipuvaa jokea katsellen.

Nouseva Tbilisi

Georgia elää voimakasta nousua ja sen kyllä huomaa kaupungilla kävellessä. Joka puolelle nousee uusia taloja ja vanhoja rakennuksia peruskorjataan. Yksi kunnianhimoisemmista hankkeista on tuoda ilmainen langaton internetverkko koko Tbilisin alueelle. Näppärä idea niin paikallisille, kuin matkailijoillekin. Päällimmäisenä matkalta jäivät mieleen ihmisten vilpitön vieraanvaraisuus, mahtavat maisemat ja makoisa ruoka. Toivottavasti ensi kerralla pääsen tutustumaan myös muihin osiin maata, sillä Georgiassa riittää nähtävää pidempääkin vierailua varten. Varsinkin Saban mainostamat Batumin hiekkarannat Mustanmeren rannalla ja patikointiretket vuorille herättivät kiinnostuksen mahdolliseen uuteen reissuun tähän kiehtovaan ja herkulliseen maahan.