Unohtumaton jokiristeily Battambang - Siem Riep | Matkailusivusto Shangri-La.fi

Unohtumaton jokiristeily Battambang - Siem Riep

Mikko Rämänen, maaliskuu 2013

LUONTOMATKAT

Risteilymme lähtee matkaan aamulla kukonlaulun aikaan ja kapeaan alukseen ahtautuu väkeä enemmän kuin tarpeeksi. Täyteen ahdettu laiva ja moottorin meteli estävät nukkumisen, mutta onneksi ympärillä riittää kaikenlaista nähtävää. Paikallisia nuoria on kokoontunut kalastamaan joen penkereellä ja he vilkuttavatkin iloisesti aluksen lipuessa heidän ohitseen. Vesi on mutaisen ruskeaa. Matkan varrella voikin huomata muutamia asumuksia, joista vedetyt putket johtavat suoraan jokeen. Silti joella näkee paljon ihmisiä aamupesulla ja uimassa. Saatuani hieman tilaa laivaan reunaan nojaten, alan lukemaan tietoa Angkor Watista, sillä se on seuraavan päivän kohteemme. Aamu on mukavan viileä ja laivan kangaskatto suojaa vielä hetken nousevalta

auringolta. Matka etenee hitaasti, mutta varmasti ja joki tuntuu kapenevan uhkaavaa vauhtia. Aluksen kapteenilla tuntuukin olevan täysi työ pitää laiva liikkeessä matalassa vedessä.

Ruokailemassa kelluvassa kylässä

Olemme matkanneet jo useamman tunnin ja nälän tunne alkaa hiipiä vatsaan. Miehistö kuitenkin ilmoittaa meidän saapuvan pian ruokapaikkaan. Ruokapaikkana toimii pienen kelluvan kylän ravintola/ruokakauppa. Ravintolan rakennus on pieni ja kaikki halukkaat ruokailijat eivät pääse samaan aikaan istumaan. Parilla uusiseelantilaisella naisella on hankaluuksia selittää paikallisille olevansa kasvissyöjiä ruoan tilauksen yhteydessä. Lopulta he päättävätkin keskittyä riisin syömiseen, muiden syödessä jonkinlaista lihapataa muistuttavaa ruokaa. Ympärillä pörräävä kärpäsparvi ei lopulta jätä ruokailusta kauhean mairittelevaa kokemusta. Matka jatkuu ruokailun jälkeen ja joki näyttää pikkuhiljaa levenevän. Asutusten harventuessa myös vesi alkaa näyttää kirkkaammalta. Pian käy kuitenkin selväksi, että keväinen jokiristeily tulee olemaan mieleenpainuva reissu.

Konerikko matalikolla

Joen leveys muuttuu kuitenkin koko ajan ja pian aluksemme mahtuu juuri ja juuri kulkemaan jokea pitkin, välillä jopa törmäillen joen penkereisiin. Kevät ei muutenkaan ole parasta aikaa jokiristeilylle, sillä lämpötila hipoo neljääkymmentä ja matkanteko on tuskallisen hidasta. Onneksemme, laivasta on jäänyt matkan varrelle muutamia matkalaisia ja tilaa on siten hieman enemmän kuin lähtiessä. Tuntien tuskaisen taistelun jälkeen pääsemme vihdoin pois joelta ja viilettämään täyttä vauhtia Tonle Sap- järvelle. Ilmavirta matkalla viilentää mukavasti ja tieto siitä, että olemme pian määränpäässä, vie viimeisetkin huolet mielestä. Ajatuksissa siintää jo raikas suihku ja maittava ateria, kunnes yhtäkkisen pamauksen saattelemana todellisuus iskee. Aluksemme on täräyttänyt matalikolle, tavarat ovat lentäneet ympäriinsä ja laivassa on varsin hämmentynyt ilmapiiri. Kapteeni yrittää lisätä moottorin kierroksia päästäksemme irti, siinä kuitenkaan onnistumatta. Moottori rupeaa pian savuttamaan ja ilmassa on palaneen käryä. Matkalaiset vaikuttavat jo hieman huvittuneilta tilanteeseen usean tunnin matkaamisen jäljiltä ja naureskelemmekin yhdessä epäonnellemme. Kapteeni vaihtaa pikaisesti hajonneen moottorin osan ja pääsemmekin pian liikkeelle. Matalikko jää taakse ja matka jatkuu jälleen.

Jumissa joen penkereellä

Piakkoin rannan seudulle alkaa ilmestyä asutusta ja toivomme päätepysäkin jo löytyneen. Toivo osoittautuu kuitenkin turhaksi. Ohitamme asutukset ja jatkamme matkaa matalaksi osoittautuneella joella. Joella on samaan aikaan myös paljon muita aluksia ja edellä menevän aluksen matkustajat saavatkin kunnon kuorrutuksen mutaista vettä niskaansa ohi kulkevan laivan potkurista. Onneksemme aluksestamme löytyy laskettavat suojaverhot, joita rupeamme pikaisesti ripustamaan. Ne osoittautuivatkin hyödyllisiksi, sillä tällä kertaa säästymme mutakylvyltä.

Kohtaamme pian kuitenkin uuden hidasteen. Aluksemme jää pohjastaan kiinni, kun kapteeni väistää vastaantulevaa laivaa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää sen irrottaminen työntämällä. Pian huomaankin olevani reisiä myöten mutavedessä työntämässä alusta irti, yhdessä kymmenen muun vapaaehtoisen kanssa. Muutaman voimakkaan työnnön jälkeen alus irtoaakin matalikolta ja matka saa jatkua. Kavuttuani mutaisena ja märkänä takaisin alukseen, päätän mielessäni, että tämä on viimeinen kerta, kun käytän laivaa liikkumavälineenä sisävesillä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Päästessämme viimein satamaan, on olo autuaan helpottunut. Jalkojen alla on viimeinkin kovaa maata, eikä koko aikaa tarvitse olla varuillaan mutakuorrutuksen saamiseksi. Edellisenä päivänä sopimani tuktuk-kuskikin jo heilutteli nimikylttiäni laiturilla. Enää ei ole pitkä matka päämäärään.

Saavun vihdoinkin määränpäähäni Siem Riepiin, ja ajatuksissa siintää pikainen ja virkistävä suihku. Hotelliin saavuttuani suuntaankin saman tien pesemään matkan liat pois. Hotellin ihanan viilentävä suihku pyyhki reissussa rähjääntyneen matkalaisen puhtaan raikkaaksi. Samalla tuntuu pyyhkiytyvän myös risteilyltä jääneet negatiiviset muistikuvat. Ehkä kuitenkin voisin kokeilla laivamatkaa sisämaassa vielä uudemman kerran. Tosin se saa odottaa seuraavaa reissua.