Taivaallinen paella viileässä Alicantessa
|
Helmikuu 2018
Halvat lennot Espanjaan ja lämpöä talven keskelle. Tämä oli tarkoituksemme, kun varasimme Alicanten lennot helmikuulle. No eihän siellä mahdottomasti lämpöä ollut, mutta muuten kyllä aivan priimareissu tyttöystävän kanssa. Kauniita päiviä ja lämpötila jotain15 c asteen tuntumassa, harmillisesti kylmä vain tuuli piti huolen, että shortseja ei tarvinnut kaivaa laukusta käyttöön. Onneksi kaupungissa ja ympäristössä riittää nähtävää ja ennen kaikkea maisteltavaa vähän viileämmässäkin säässä.
Maistiaisia viinitilakierroksellaOlimme varanneet viinitilakierroksen Ali-Oli Toursin kanssa ja aamulla hotellissa arvuuttelimme, olisiko tähän aikaan vuodesta paljon muitakin ryhmäläisiä, vai saisimmeko ihan yksityiskierroksen viinitilalla. Iloinen Alberto oli meitä vastassa sovittuna aikana hotellin aulassa ja hyppäsimme minivanin kyytiin ja nokka kohti Casa Cecilia -viinitilaa. Olimme kuin olimmekin ainoat asiakkaat kierroksella. Alberto kertoi ummet ja lammet Alicantesta ja sen ympäristöstä ja iloisen espanjalaisen vauhdikasta kerrontaa oli ilo kuunnella. Viinitilasta saisi kesällä enemmän irti, kun ulkona olisi mukavampi kierrellä ja viiniköynnöksissä olisi oikeasti lehtiä ja rypäleitä tuomassa vähän väriä ja tunnelmaa maisemaan. Kävimme tilan kellarissa katsomassa viinitilan tuotantotiloja ja lukemattomia rivejä viinitynnyreitä eri ikäisiä viinejä, jonka jälkeen pääsimme pääasiaan, viinien maisteluun. Maisteluun kuului pari eri ikäistä valkoviiniä ja punaviiniä. Vanhimmat kellarissa nähdyt viinit eivät luonnollisesti kuuluneet menuun, mutta erityisesti Alicantelle tyypillinen Monastrell -rypäleen punaviini osui ja upposi. Maistoimme Monastrell -viinejä enemmänkin ravintoloissa reissun aikana eivätkä ne tuottaneet pettymystä sielläkään.
110 euroa (55 eur / nassu) viinitilakierroksesta oli ehdottomasti hintansa arvoinen kokemus. Iloisen Alberton tarinointia olisi voinut kuunnella kauemminkin, mutta lopulta pikkubussi kaarsi takaisin hotellille ja paiskasimme Alberton kanssa läpsyt ja Alberto kertoi vielä suosituksensa Alicanten ravintoloista ja antoi listan omista suosikeistaan. Seuraavan kerran vähän kesemmällä kiertämään missä ikinä viinitiloja ensi kerran vastaan sattuukaan. 
Taivaallinen jänis - etana paellaSaimme Albertolta listan hänen suosittelemista ravintoloista ja kävimmekin hänen omassa suosikissaan Restaurante Mi Casa Alicante -ravintolassa (Avinguda de Creuetes, 1, 03550 Alacant, Espanja) syömässä perinteistä Alicantelaista paellaa. Vanhojen viiniköynnösten tulessa paistettu jänis - etana paella olikin koko reissun paras ateria aivan heittämällä. Me seikkailtiin paikalle vähän ennen kolmea, jolloin ravintola oli aivan täynnä, vain yksi pöytä oli vapaana koko paikassa. Äänekkäät perheet vauvasta vaariin pitivät huolen autenttisesta espanjalaisesta ravintolakokemuksesta. Ravintolassa ei selkeästi oltu totuttu turisteihin, sillä kaikki ruokalistat olivat vain espanjaksi ja ainoastaan yksi tarjoilija puhui englantia. Minun espanja on lähinnä auttavalla tasolla, joten onneksi englanninkielentaitoinen tarjoilija saatiin meille apuun. Alkupalojen tilaus meni vähän arvalla tästä huolimatta, mutta pöytään kannettiin lopulta kuutta sorttia alkupaloja, jotka eivät todellakaan tuottaneet pettymystä. Mari vähän empi paellan kanssa, se kun tuli yhteisenä pöytäkunnalle, mutta kovin tyytyväinen hänkin oli ruokailun jälkeen. Joskaan ei paellaa taivaalliseksi kuulemma voinut kuitenkaan kutsua. Minulle se kuitenkin on paras paella, jota olen missään maistellut. Jälkiruoan jälkeen pöytään kannettiin vielä pieni näkäräinen palan painikkeeksi ja minä olin tässä vaiheessa valmis siirtymään jo kylkiasentoon ruokalevolle pöydän vierelle. Koko roska viineineen kaikkineen oli jotain 50 euron kieppeillä.
Mi Casa -ravintolaan ei ihan sattumalta eksy, sillä ravintola on noin 10 kilometrin päässä Alicanten keskustasta ja lähimmältä juna-asemaltakin saa kävellä vielä reilun kilometrin ravintolalle. Tämä on kuitenkin täysin vaivan arvoista. Me jäätiin pois Carrabiners asemalla Playa Muchavista rannan vieressä ja käveltiin perille. Onneksi EU data ei maksa juuri mitään nykyisin, joten navigaattori vei perille (linkistä reitti ravintolalle Google Mapseissa). Erittäin iso suositus paikalle. Muita huomion arvoisia ruokapaikkoja oli tapakset Central Marketilla, helppo, halpa ja herkullinen. Loput käydyistä paikoista ei erityisemmin erottuneet joukosta, ehkä La Taberna del Gourmet musta katkarapupaellan kanssa oli parempaa ruokapaikkakastia. Söimme siellä pariin otteeseen tapaksia ja viimeisenä iltana myös paellaa. Syrah Wine Bar oli aika sieluton paikka, eikä tapakset olleet parhaasta päästä. 
Restaurante Mi Casa alkuruokia
Tapakset Central Marketilla
La Taberna del Gourmet
Off-Season matkailua parhaimmillaanAlicantesta, kaikkine hyvine puolineen, ei tule minun eläkepäivien kehtoa. Talvella siellä on yksinkertaisesti liian kylmä, eikä shortseissa rantabulevardilla kävelystä voi kuin haaveilla. Onneksi tämä on nyt selvillä ja tässä on ehkäpä vielä reilut 30 vuotta aikaa vielä etsiä omaa loppusijoituspaikkaansa eläkeiän alkaessa. Jänis - etana paellasta haaveilen usein ja sen vuoksi joudun ehkä joskus palaamaan Alicanteen vielä uudelleenkin.
Muita Espanja-aiheisia artikkeleita
|
Mikko
Matkailija, haaveilija ja makean
elämän kaavailija. Sivuilla monen makuisia matkatarinoita läheltä ja kaukaa monin eri silmin kerrottuna. info @ shangri-la.fi Like it or Love it
Arkisto ja teematMinne matkalle?
|
