Phnom Penhin autiot kadut ja erikoiset kohtaamiset

Mikko Rämänen, maaliskuu 2013

KAUPUNKI, KULTTUURI, BUDJETTIMATKAT

Pääsin viettämään alkaneen vuoden toista uudenvuoden juhlaa huhtikuussa. Ensimmäisenä oli kiinalaisen kalenterin mukainen uudenvuoden vietto helmikuussa Thaimaassa ollessani. Kambodzan uudenvuoden juhlallisuudet vietetään huhtikuun puolenvälin kieppeillä, jolloin juhlitaan sadonkorjuukauden loppumista. Kambodzan juhlallisuuksia voi verrata Thaimaan Songkramiin tai Laosin Phimaihin. Tällöin ihmiset sulkevat liikkeensä ja lähtevät ulos pitämään hauskaa tanssien ja vettä toistensa päälle heitellen. Phnom Penhissä juhlallisuudet näkyivät lähinnä tyhjinä katuina ja suljettuina liikkeinä. Paikalliset olivat pakanneet laukkunsa ja lähteneet loman viettoon sukulaisten luokse maaseudulle tai muualle rennompiin maisemiin.

Vaikka kadut olivat hiljaisia, oli temppeleissä tunnelmaa. Niissä vietettiin kolmipäiväisen kansanjuhlan juhlallisuuksia. Minulle matkailijana katujen autioituminen

tarkoitti hieman erikoista tilannetta; Phnom Penhistä oli hankala löytää avointa rahanvaihtopistettä ja kaduilla sai liikkua ilman tungosta. Reissuun varaamani taalakäteisvarannot olivat jo lähes ehtyneet ja taskussa oli enää Thaimaan bahteja jäljellä. Onneksi pienen vaeltelun ja lukuisten eri ohjeiden jälkeen löysin avoimen Western Unionin liikkeen ja onnistuin hankkimaan dollareita käyttöä varten.

Juttelin kaupassa brittiläisen, vakituisesti Phnom Penhin asuvan henkilön kanssa ja hän oli sitä mieltä, että kaupunki on parhaimmillaan lomien aikaan, kun kadut ovat hiljaisemmat. Matkailijana olisin mieluummin nähnyt Phnom Penhin arkisen vilkkaana, mutta se toive jääköön seuraavan reissun varaan.

Kambodzassa on valuutan suhteen useimmiten suhteellisen helppoa, sillä monet paikat hyväksyvät maksuksi dollareita, Thaimaan bahteja ja Kambodzan rielejä. Pidä kuitenkin mielessä, että monissa paikoissa ei ole hirveästi vaihtorahaa, joten pienillä dollarin seteleillä pääsee monista tilanteista helpoimmalla. Kurssien kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei turhaan joudu kadunmiesten uunottamaksi. Turvallisinta onkin pitäytyä dollareissa ja pieniä ostoksia tehdessä rieleissä

Nähtävää ja koettavaa

Ranskan siirtomaavaikutus näkyy Kambodzan katukuvassa tänäkin päivänä. Kolonialismin aikaisia rakennuksia on yllättävän vähän jäljellä, johtuen punakhmerien tuhoamisvimmasta, mutta ruokakulttuuriin ranskalaisuus on pureutunut syvemmälle. Patongit ovat parhaimmillaan ostettaessa tuoreena pienistä leipomoista tai aamuisin katumyyjiltä. Phnom Penhistä löytää myös paljon hyviä ranskalaisia ravintoloita, joten vaihtoehtoja on, jos jatkuva riisin syöminen kyllästyttää. Erään ravintolan ruokalistaa silmäillessä silmiin pisti friteeratut sammakonreidet. Mielenkiinto heräsi näitä herkkuja kohtaa, joten pakkohan niitä oli päästä maistamaan. Tästä eteenpäin voinkin vilpittömästi suositella sammakonreisiä kaikille kulinaristisia makuelämyksiä kaipaaville.

Tonle Sap ja Mekong jokien maisemista voi nauttia leppoisasti kävellen Riverside promenadilla, leveällä kävelykadulla jota reunustavat huolletut nurmialueet. Riversidelle kokoontuu iltaisin niin paikalliset kuin matkailijatkin nauttimaan esimerkiksi piknikistä tai lukuisista ravintoloista ja baareista. Kaikkien Phnom Penhiin liittyvien opaskirjojen vakiosuositus on Royal Palace. Palatsi oli itselleni kuitenkin pettymys, enkä pitänyt sen tunnelmasta lainkaan. Silver Pagoda Emerald Buddhineen tuntui aika mitäänsanomattomalta kokonaisuudelta, eikä alue ollut mielestäni pääsymaksun arvoinen kokemus.

Puhutteleva Killing Fields

Vierailu Killing Fieldsillä saa todellakin ajattelemaan Puna-Khmerien ja Pol Potin hirmuhallinnon tekosia. Vain reilut kolmevuosikymmentä sitten Kambodzaa hallitsi pelon ja kärsimyksen ilmapiiri, jolloin miljoonat kambodzalaiset menettivät henkensä ja Phnom Penh tyhjeni asukkaista käytännössä kokonaan. Killing Fields toimi Phnom Penhin joukkomurhapaikkana ja siellä tapettiin tuhansia S-21-vankilan vankeja. Karut joukkohaudat ovat edelleen näkyvissä alueella ja joistakin pistää edelleen esille luita ja vaatekappaleita. Killing Fields ja Tuol Sleng-museo antavat viitteitä raakuuksista, joista Kambodza on joutunut kärsimään ja mistä sen iloiset ihmiset ovat palautuneet hämmästyttävän nopeasti.

Unohtumaton illallinen Phirunin ja hänen perheen seurassa.

Killing Fieldsille suuntautuneen reissun jälkeen mopotaksi-kuskini Phirun kutsui minut viettämään uudenvuoden juhlallisuuksia kanssaan. Hänen kotinsa sijaitsi Phnom Penhin matkailijoilta yleensä pimentoon jäävällä puolelle. Pienen pohdinnan jälkeen päätin lähteä matkaan ja siitä tulikin reissuni kannattavin päätös. Ennen illallista oli käytävä markkinoilla ostamassa ruokailutarpeet. Tunne torin laidalla seistessäni, Phirunin antama kala kädessä paikan ainoana länsimaalaisena, oli vähintäänkin hämmentävä. Pienen kiertelyn jälkeen Phirun löysi markkinoiden humusta muutkin tarvikkeet illallista varten. Ruokatarpeiden löytymisen ja oluiden oston jälkeen otimme suunnaksi Phirunin kodin.

Phirun asui veljensä ja tämän vaimon kanssa pienessa mökissä. Mökin takaosassa oli paikka parille possulle ja siellä röhkijät illan viettivätkin. Phirun oli porukan ainoa englantia taitava henkilö, joten kontakti hänen veljeen Neaniin ja veljen vaimoon Chaviin jäi harmillisen vähäiseksi. Ilta sujui leppoisasti oluen, ruokailun ja tarinoinnin merkeissä, enkä usko, että kohtaan yhtä vieraanvaraista elämystä ihan lähitulevaisuudessa. Erikoislaatuisen illan hämmästyttävin tapaus sattui illallisen jälkeen, kun Phirun laittoi yhtäkkiä CD-soittimen päälle ja esitti oman tunteikkaan karaokeversionsa Westlifen My Love-kappaleesta. Tilannetta ei voinut kuin ihmetellä ja esitys palkittiinkin pienen seurueemme kesken raikuvin aplodein.

Erikoinen Phnom Penh

Kuva Phnom Penhistä Khmer-uudenvuoden vuoksi jäi hivenen vaisuksi. Sen takia onkin hankala kuvitella millainen kaupunki olisi vilkkaimmillaan. Päällimmäisenä kaupungista jäi mieleen sen sydämelliset ihmiset ja heidän kokemat kaameat kärsimykset vain muutama vuosikymmen sitten. Kaikista ranskalaisista ravintoloista huolimatta reissun paras ja ennen kaikkea unohtumattomin illallinen oli Chavin valmistama pehmeän mausteinen kala kaikkine lisukkeineen.

Toivon mukaan pääsenkin vielä joskus kokemaan kaupungin ilmapiirin normaalin eloisana ja ehkäpä samalla törmään myös Phiruniin uudelleen.

Phnom Penhin top 5

1. Killing Fields antaa matkailijalle käsinkosketeltavan kuvan Puna Khmerien ja Pol Potin ajan hirmuhallinnosta. Pala maan lähihistoriaa todella kuvainnollisesti esitettynä.

2. Tuol Slengin kansanmurha museo (S-21 vankila). Toinen karmaiseva palanen maan lähihistoriaa. Vankilaksi muunnettu koulu jossa kidutettiin Puna Khmer hallinnon vastustajia ennen heidän vientiään tapettaviksi Killing Fieldseille.

3. Jokivarren leveä Riverside Promenade huolitelluine nurmialueineen on mukava paikka käydä kävelemässä iltaisin ja pysähtyä välillä viilentymään vaikka oluelle johonkin tietä vierustavista viehättävistä kahviloista.

4. Kambodzan Ranskan siirtomaa-aika on jättänyt pysyvät jäljet maan ruokakulttuuriin ja Phnom Penhinstä löydätkin erittäin hyviä ranskalaisia ravintoloita jos kaipaat välillä vaihtelua riisille.

5. Kambodzan kansallismuseossa on esiteltävänä mittava kokoelma esineitä Angkorin ajoilta. Museossa on myös muita merkittäviä kokoelmia maan historiasta kiinnostuneille.