Off-season matkailua - Ihastu Alicanten nähtävyyksiin
Helmikuu 2018
Alicante tuntuu paljon pienemmälle kuin n. 450 000 asukasluku antaisi ymmärtää. Suurin osa nähtävyyksistä on vanhan kaupungin liepeillä ja helposti jalkaisin saavutettavissa. Rantabulevardi on upea, eikä Playa del Postiquetissakaan ole valittamisen varaa. Helmikuussa ranta ei vain ole ihan kutsuvaisimmillaan kylmän merituulen pitäessä kaulukset pystyssä katuja tallatessa, mutta olihan se pakko käydä vähän varpaita upottamassa rantahiekkaan kuitenkin. Kilometrin pituinen hienohiekkainen ranta on oikeasti aika loistava ja kesällä varmasti kaupungin kohokohtia.
Vanhan kaupungin kupeessa sijaitseva Castillo de Santa Barbara linnoitukselle pääsee vähän niin kuin takakautta joko kävellen soratietä pitkin, tai hissillä vuoren sisältä suoraan linnoitukseen. Hissi maksaa pari euroa ja oli meidän valinta linnoitukselle. Linna itsessään ei ole mikään hyvin erikoinen nähtävyys, mutta tarjoaa panoraamamaiseman kaupunkiin. Kaupunki on melko moderni, joten mitään kylmiä väreitä ei tästä maisemasta itselle aiheutunut. Parilla eurolla ihan näkemisen arvoinen nähtävyys joka tapauksessa.
Ristiin rastiin vanhaa kaupunkia kävellessä satuimme kaupungin talolle (Plaça de l'Ajuntament, 1, 03002 Alacant) ja päätimme paukauttaa suoraan sisään sen enempää ihmettelemättä asiaa. Kaupungin talo on yleisölle avoin, joten homma ihan bueno. Aulassa vastaan tuli heti upea Salvador Dalin veistos, joka kutsui matkaajan peremmälle taloon. Yläkerrassa oli nättiä barokkisisustusta ja todennäköisesti vanhojen kaupunginjohtajien kuvia seinillä. MACA -Museo de Arte Contemporáneo de Alicante –nykytaiteen museo (Plaza Sta. María, 3, 03002 Alicante) on ehdottomasti käymisen arvoinen nähtävyys. Varsinkin, kun museo kaiken lisäksi ilmainen. Nykytaiteen lisäksi museo tarjoaa myös modernia taidetta esim. Picasson johdolla. Mielenkiintoista nähtävää. Toisella puolella katua sijaitseva Santa Marian basilica tarjoaa hyvää vastapainoa nykytaiteelle. Guadalest ja Costa Blancan kylätPari päivää jalkapatikassa Alicanten katuja tallaten riitti kaupungin näkemiseen mainiosti ja veri veti tutustumaan Costa Blancaan, valkoiseen rannikkoon, paremmin. Kävimme vuokraamassa auton alle ja laitoimme nokan kohti kehuttua Guadalestin vuorilinnoitusta. Mutkainen ja jyrkkä tie vei huipulle ja tyttöystäväni oli tiukimmissa mutkissa sitä mieltä, että tämä ei ole sen arvoista vaan nokka takaisin alavampia maita kohti. Pieni hymynkare suupielessä jätin nämä purkaukset huomioimatta ja vein huteran Citroen Cactuksen huipulle saakka. Alaspäin tullessa minua jännitti enemmän pitääkö citikan jarrut meidät tiellä, vai miten käy. Onneksi tie vuorelle on hyvä ja kohtuu leveä, ainakin Norjan vuoristoteihin verrattuna, joten ei siellä suurempia huolen hetkiä joutunut kuitenkaan kokemaan.
Guodalest itsessään on ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Off-season matkailun parhaita puolia on tietenkin väljyys normaalisti hyvin turistoituneissa kohteissa. Välillä ylhäällä linnoituksella kierrellessä tuntuikin, että olimme ainoat ihmiset koko kohteessa. Mikä tuntuu erityisen uskomattomalta siihen verraten, että vuorella käy yli 2 miljoonaa matkailijaa vuosittain. Kesällä vuorella mahtaa käydä aika kuhina. Vuorelta avautuu hienot maisemat alas syvän turkoosin väriselle Guadalestin tekojärvelle ja karun jylhään laaksoon. Linnoituksella on muutama museo, jotka me passattiin linnoituksen huipulle ostettavaa lippua ja läpikäveltävää museota lukuun ottamatta. Villajoysa on Costa Blancan väriläiskä. Villajoyosa on todella sympaattinen kokemus, eikä rannalla voi kävellä kuin hymyillen eteenpäin kirkkaissa väreissä loistavien talojen reunustaessa rantakatua. Rantakadun kahvilat olivat täynnä väkeä ja aurinko lämmitti mukavasti aina kun tuuli lakkasi värisyttämästä niskavilloja. Punaniskaiset britit wife beatereissa olivat selkeästi tyytyväisiä lämpimään ja heitä riittikin joka puolella. Villajoysa lienee hyvä talvehtimispaikka Englannin sateisiin kyllästyneille expateille. Löytyypä kaupungista myös Fazerin paikallinen korvaaja Valor, jonka suklaatehdaskierrokselle piti tietenkin päästä. Umppa Lumppan mittainen keski-ikäinen aivan superiloinen nainen kertoi ummet ja lammet suklaasta ja Valorin historiasta ennen kuin pääsimme maistelemaan suklaita myymälään. Ei kierros voita Fazerin vierailukeskuksen vastaavaa, mutta leppoisaahan suklaatehtaassa on vierailla. Pirteä pikkunainen esittelyn vetäjänä oli ehkä koko kierroksen paras anti.
Venäläisten kesäparatiisi Benidorm me passattiin kokonaan ja Alteasta me ei saatu hirveästi irti. Kaupungin valkoinen värimaailma ei oikein sytyttänyt Villajoysan villin väripaletin jälkeen. Samoin Torrevieja pinkkeine altaineen oli pettymys. Lento takaisin Suomeen lähti vasta illalla, joten viimeisenä päivänä me käytiin vielä Cartagenassa katselemassa vanhaa roomalaista amfiteatteria ja kävelykeskustaa. Cartagenan satama-alue vanhoine rakennuksineen ja kivoine kahviloineen on myös todella mukavan oloinen alue. Harmillisesti me ei keretty jäädä kaupunkiin pidemmäksi aikaa, vaan suunnattiin nokka takaisin Alicanteen lentokentälle ja auton palautukseen. Vuokraa auto ja katsele ympärillesiAlicante ei tarjoa aivan valtavasti nähtävyyksiä, vaikka vanhakaupunki ihan tunnelmallinen onkin. Autonvuokraus on ehdottomasti helpoin tapa kierrellä Alicanten ympäristöä lähikaupunkeja pidemmälle. Rannikkoa pitkin pääsee helposti liikkumaan junalla, mutta auto antaa vapauden kierrellä vähän sisämaahan ja nähdä enemmän kuin muut liikkumavälineet sallisivat. Me vuokrattiin auto Alicantesta ja palautettiin se lentoasemalle, helppoa kuin mikä. Vähän pidemmällä Costa Blancan -alueen reissulla olisi helppo ajella Valenciaan ja tutustua sen tarjontaan samalla vauhdilla. Sinnekään ei ole kuin kahden tunnin ajo Alicantesta.
Muita Espanja-aiheisia artikkeleita |
Mikko
Matkailija, haaveilija ja makean
elämän kaavailija. Sivuilla monen makuisia matkatarinoita läheltä ja kaukaa monin eri silmin kerrottuna. info @ shangri-la.fi Like it or Love it
Arkisto ja teematMinne matkalle? |