Mostarin monet kasvot

Mikko Rämänen, lokakuu 2013

KAUPUNKI, KULTTUURI

Pelaamme korttia rinkkojemme päällä Mostarin linja-autoasemalla Dubrovnikin bussia odotellessa, kun jotain hämmentävää sattuu. Kaksi likanaamaista, kaikesta päätellen kadulla elelevää pikkupoikaa, tulee pummaamaan kolikoita meiltä ja muiltakin bussia odottavilta matkalaisilta. Bussimme on jo kohta tunnin myöhässä ja alamme miettiä varmuuden varalle toisia vaihtoehtoja päästä takaisin Kroatian puolelle ja Dubrovnikiin. Lentomme lähtee myöhemmin illalla Dubrovnikista, joten meidän pitää todellakin päästä sinne tämän päivän aikana. Jutustellessamme parin norjalaisen matkaajan kanssa ja samalla korttia pelatessa toinen katulapsista kuitenkin yllättäen nappaa osan meidän korttipakasta mukaansa ja lähtee etäämmälle tutkiskelemaan saalistaan. Jäämme ällistyneinä seuraamaan tapahtumaa muiden matkailijoiden kanssa. Ilmeisesti kolikottomuus jäi nakertamaan lapsia ja

he päättivät ottaa asiat omiin käsiinsä. Vähän aikaa siinä meidän ympärillä pyörittyään kortit vohkinut lapsi tekee virheen ja arvelee tulla hakemaan loputkin pelikorteista, jotka ovat edelleen rinkan päällä syöttinä. Matkakaverini Marko nappaa vohkitut kortit lapsen taskusta, jonka jälkeen lapset pikkuhiljaa luovuttavat ja lähtevät etsimään seuraavaa kohdettaan jostain muualta. Ei ehkä parhaat jäähyväiset mukavalle kaupungille, mutta kaikessa röyhkeydessään mieleenpainuva tilanne ainakin.

Mostar on mukava vuorien reunustama kaupunki Bosniassa parin tunnin bussimatkan päässä Kroatian rajalta. Saavuimme Mostariin Splitistä edellisenä päivänä ja käytimme edellisen päivän ja aamun kaupungin pikatutustumiseen. Varasimme majapaikkamme netistä edellisenä iltana ja se sijaitsi lähellä kaupungin kuuluisinta nähtävyyttä vanhaa siltaa noin parin kilometrin matkan päässä bussiasemalta. Pienen kartanlukuvirheen saattelemana kävelimme kuitenkin useamman kilometrin ylimääräisen lenkin 38° C helteessä ja kaikki tavarat kannossa. Epätoivo meinasi jo vallata mielen, ennen kuin löysimme perille majapaikkaamme Villa Osaan. Kylmä vesi ei ole maistunut niin hyvälle pitkään aikaan pehmeällä sängylle köllötellen.

Stari Most - vanha silta

Pienen latautumisen jälkeen olimme kuitenkin valmiita tutustumaan Mostarin ja Bosnian tarjontaan. Kaupunki on rakennettu joen molemmin puolin ja vuoristomaisema valloittaa muun ympäristön. Mostarin huikein nähtävyys on Stari Most, vanha silta. Silta ei oikeastaan ole edes vanha, vaan uudelleen rakennettu vanhan sillan mukaan. Vaikuttava ilmestys se on toki edelleen. Vesi virtaa kirkkaan turkoosinvihreänä sillan alla, kun nuoret miehet hyppäävät sillalta muutaman kolikon toivossa. Tämä harrastus kannattaa jättää ammattilaisille, joessa virtaava vesi kun on jääkylmää kesäisinkin ja pudotus on pitkälti toistakymmentä metriä. Alkuperäinen 1500-luvulla rakennettu silta tuhottiin Balkanin sodan aikana. Sillan vieressä olevassa museossa voi tutustua sillan historiaan ja jälleenrakennukseen kuvien ja videoiden avulla. Koskettavin video näytti materiaalia sodasta, kun siltaa ammuttiin ja laukaus laukaukselta heikkenevä silta lopulta romahtaa suuren pölypilven saattelemana alla virtaavaan Neretva-jokeen. Sodan jäljet näkyvät edelleen selvästi kaupungilla kävellessä. Rakennuksien seinät ovat luotijälkien täplittämät ja aivan kaupungin keskustastakin löytyy hylättyjä, hajalle pommitettuja rakennuksia. Kaupungilla kävellessä todellakin huomaa vanhan ja uuden kontrastin. Uudet Audit on parkkeerattu hylättyjen, luodin jälkien täplittämin ja osin romahtaneiden rakennusten viereen. Bussiasemasta toisella puolella jokea sijaitseva uusi ostoskeskus on kuin toisesta maailmasta näihin sodan runtelemiin rakennuksiin verrattuna.

Koko mukulakivinen ottomaaniaikaisen vanhan kaupungin ympäristö on oikeastaan tuotteistettu matkailijoita varten ja sieltä löytyykin paljon matkamuistomyymälöitä ja ravintoloita. Se, että vanhakaupunki on tuotteistettu, ei ole kokonaan pahasta. Tunnelma paikassa on säilynyt edelleen ja vanhasta kaupungista avautuvat maisemat joelle ovat mahtavat. Jylhät kasvien peittämät kiviseinämät nousevat alla virtaavasta Neretva-joesta ja illan pimetessä silta ja vanhankaupungin keskiaikaiset rakennukset valaistaan hienosti. Mostarissa riittäisi näkemistä useammalle päivälle, mutta aikataulumme on valitettavasti turhan tiukka, emmekä ehdi kiertämään kaikkea haluamaamme. Keskitymmekin lähinnä vanhankaupungin ympäristöön ja nauttimaan halvasta ja hyvästä ruoasta. Ruoka ja majoitus maksaa yleisesti ottaen noin puolet mitä joutuisit pulittamaan samantasoisesta Dubrovnikissa.

Bussiaseman vieressä olevalta Carinski Most-sillalta aukeaa huikea näkymä kirkkaan valkoiselle kivikaistaleelle keskellä turkoosina virtaavaa Neretva-jokea. Tullessamme kaupunkiin näimme pari henkeä loikoilemassa kivikaistaleella, mutta rinkkojen ollessa matkassa ei reitin etsiminen alas joelle oikein innostanut. En voisi kuitenkaan kuvitella hienompaa paikkaa auringon otolle kuin joen keskellä olevalla kaistaleella. Päätimme etsiä reitin alas joelle aamulla ja pienen etsinnän jälkeen oikea paikka löytyikin. Harmillisesti joki oli kuitenkin liian syvä ja virta voimakas, että olisimme päässeet haluamaamme auringonottopaikkaan. Joen toiselta puolelta olisi mahdollisesti ollut paremmat saumat päästä keskelle jokea, mutta päätimme vain nauttia maisemista alhaalla joen varressa olevalta puiden varjostamalta pieneltä kaistaleelta.

Nähtävää pidemmäksikin aikaa

Mostar oli mielestäni reissumme mukavimpia paikkoja ja olisin mieluusti viettänyt kaupungissa pidempäänkin. Lisäpisteet Mostarille loistavasta turistikartasta johon oli merkitty kaupungin merkittävimmät nähtävyydet pienten kuvien ja esittelyjen kanssa. Paras ilmaiseksi jaettu kaupungin kartta, mihin olen reissuillani törmännyt. Mostariin jäi edelleen paljon nähtävää ja toivoisinkin, että meillä olisi ollut päivä pari enemmän aikaa tutustua Bosnialaiseen elämänmenoon ja kaupunkin tarjontaan. Suosittelen kyllä lämpimästi kaupunkia Dubrovnikin tai Splitin matkaajille, jos vain matka-aikataulu antaa sijaa parin päivän syrjähypylle naapurimaahan.