Pelaamme korttia rinkkojemme päällä Mostarin
linja-autoasemalla Dubrovnikin bussia odotellessa, kun jotain hämmentävää
sattuu. Kaksi likanaamaista, kaikesta
päätellen kadulla elelevää pikkupoikaa, tulee pummaamaan kolikoita meiltä ja
muiltakin bussia odottavilta matkalaisilta. Bussimme on jo kohta tunnin
myöhässä ja alamme miettiä varmuuden varalle toisia vaihtoehtoja päästä
takaisin Kroatian puolelle ja Dubrovnikiin. Lentomme lähtee myöhemmin illalla
Dubrovnikista, joten meidän pitää todellakin päästä sinne tämän päivän aikana. Jutustellessamme
parin norjalaisen matkaajan kanssa ja samalla korttia pelatessa toinen
katulapsista kuitenkin yllättäen nappaa osan meidän korttipakasta mukaansa ja
lähtee etäämmälle tutkiskelemaan saalistaan. Jäämme ällistyneinä seuraamaan
tapahtumaa muiden matkailijoiden kanssa. Ilmeisesti kolikottomuus jäi nakertamaan lapsia ja
he päättivät ottaa asiat omiin käsiinsä. Vähän aikaa siinä meidän ympärillä pyörittyään kortit vohkinut lapsi tekee virheen ja arvelee tulla hakemaan loputkin pelikorteista, jotka ovat edelleen rinkan päällä syöttinä. Matkakaverini Marko nappaa vohkitut kortit lapsen taskusta, jonka jälkeen lapset pikkuhiljaa luovuttavat ja lähtevät etsimään seuraavaa kohdettaan jostain muualta. Ei ehkä parhaat jäähyväiset mukavalle kaupungille, mutta kaikessa röyhkeydessään mieleenpainuva tilanne ainakin.
Mostar on mukava vuorien reunustama kaupunki Bosniassa parin tunnin bussimatkan päässä Kroatian rajalta. Saavuimme Mostariin Splitistä edellisenä päivänä ja käytimme edellisen päivän ja aamun kaupungin pikatutustumiseen. Varasimme majapaikkamme netistä edellisenä iltana ja se sijaitsi lähellä kaupungin kuuluisinta nähtävyyttä vanhaa siltaa noin parin kilometrin matkan päässä bussiasemalta. Pienen kartanlukuvirheen saattelemana kävelimme kuitenkin useamman kilometrin ylimääräisen lenkin 38° C helteessä ja kaikki tavarat kannossa. Epätoivo meinasi jo vallata mielen, ennen kuin löysimme perille majapaikkaamme Villa Osaan. Kylmä vesi ei ole maistunut niin hyvälle pitkään aikaan pehmeällä sängylle köllötellen.
Stari Most - vanha silta
Pienen latautumisen
jälkeen olimme kuitenkin valmiita tutustumaan Mostarin ja Bosnian tarjontaan. Kaupunki
on rakennettu joen molemmin puolin ja vuoristomaisema valloittaa muun
ympäristön. Mostarin huikein nähtävyys on Stari Most, vanha silta. Silta ei oikeastaan ole edes
vanha, vaan uudelleen rakennettu vanhan sillan mukaan. Vaikuttava ilmestys se
on toki edelleen. Vesi virtaa kirkkaan turkoosinvihreänä sillan alla, kun
nuoret miehet hyppäävät sillalta muutaman kolikon toivossa. Tämä harrastus
kannattaa jättää ammattilaisille, joessa virtaava vesi kun on jääkylmää
kesäisinkin ja pudotus on pitkälti toistakymmentä metriä. Alkuperäinen 1500-luvulla rakennettu silta
tuhottiin Balkanin sodan aikana. Sillan vieressä olevassa museossa voi
tutustua sillan historiaan ja
jälleenrakennukseen kuvien ja videoiden avulla. Koskettavin video näytti
materiaalia sodasta, kun siltaa ammuttiin ja laukaus laukaukselta heikkenevä
silta lopulta romahtaa suuren pölypilven saattelemana alla virtaavaan Neretva-jokeen.
Sodan jäljet näkyvät edelleen selvästi kaupungilla kävellessä. Rakennuksien
seinät ovat luotijälkien täplittämät ja aivan kaupungin keskustastakin löytyy hylättyjä,
hajalle pommitettuja rakennuksia. Kaupungilla kävellessä todellakin huomaa
vanhan ja uuden kontrastin. Uudet Audit on parkkeerattu hylättyjen, luodin
jälkien täplittämin ja osin romahtaneiden rakennusten viereen. Bussiasemasta
toisella puolella jokea sijaitseva uusi ostoskeskus on kuin toisesta maailmasta
näihin sodan runtelemiin rakennuksiin verrattuna.
Koko
mukulakivinen ottomaaniaikaisen vanhan kaupungin ympäristö on oikeastaan tuotteistettu
matkailijoita varten ja sieltä löytyykin paljon matkamuistomyymälöitä ja
ravintoloita. Se, että vanhakaupunki on tuotteistettu, ei ole kokonaan pahasta.
Tunnelma paikassa on säilynyt edelleen ja vanhasta kaupungista avautuvat
maisemat joelle ovat mahtavat. Jylhät kasvien peittämät kiviseinämät nousevat
alla virtaavasta Neretva-joesta ja illan pimetessä silta ja vanhankaupungin
keskiaikaiset rakennukset valaistaan hienosti. Mostarissa riittäisi näkemistä
useammalle päivälle, mutta aikataulumme on valitettavasti turhan tiukka, emmekä
ehdi kiertämään kaikkea haluamaamme. Keskitymmekin lähinnä vanhankaupungin
ympäristöön ja nauttimaan halvasta ja hyvästä ruoasta. Ruoka ja majoitus maksaa
yleisesti ottaen noin puolet mitä joutuisit pulittamaan samantasoisesta
Dubrovnikissa.
Bussiaseman
vieressä olevalta Carinski Most-sillalta aukeaa huikea näkymä kirkkaan
valkoiselle kivikaistaleelle keskellä turkoosina virtaavaa Neretva-jokea.
Tullessamme kaupunkiin näimme pari henkeä loikoilemassa kivikaistaleella, mutta
rinkkojen ollessa matkassa ei reitin etsiminen alas joelle oikein innostanut.
En voisi kuitenkaan kuvitella hienompaa paikkaa auringon otolle kuin joen
keskellä olevalla kaistaleella. Päätimme etsiä reitin alas joelle aamulla ja
pienen etsinnän jälkeen oikea paikka löytyikin. Harmillisesti joki oli
kuitenkin liian syvä ja virta voimakas, että olisimme päässeet haluamaamme
auringonottopaikkaan. Joen toiselta puolelta olisi mahdollisesti ollut paremmat
saumat päästä keskelle jokea, mutta päätimme vain nauttia maisemista alhaalla
joen varressa olevalta puiden varjostamalta pieneltä kaistaleelta.
Nähtävää pidemmäksikin aikaa
Mostar oli
mielestäni reissumme mukavimpia paikkoja ja olisin mieluusti viettänyt
kaupungissa pidempäänkin. Lisäpisteet Mostarille loistavasta turistikartasta
johon oli merkitty kaupungin merkittävimmät nähtävyydet pienten kuvien ja
esittelyjen kanssa. Paras ilmaiseksi jaettu kaupungin kartta, mihin olen
reissuillani törmännyt. Mostariin jäi edelleen paljon nähtävää ja toivoisinkin,
että meillä olisi ollut päivä pari enemmän aikaa tutustua Bosnialaiseen
elämänmenoon ja kaupunkin tarjontaan. Suosittelen kyllä lämpimästi kaupunkia
Dubrovnikin tai Splitin matkaajille, jos vain matka-aikataulu antaa sijaa parin
päivän syrjähypylle naapurimaahan.
Kommentoi artikkelia nimellä tai nimimerkillä. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.