Monipuolinen Kreeta

Heidi Mattila, maaliskuu 2013

RANTALOMAT, KULTTUURI

Tällä kertaa valitsimme hyvin perinteisen matkakohteen, Kreetan. Lomaltamme haimme niin rentoa makoilua lukuisilla hienohiekkaisilla uimarannoilla, mutta ennen kaikkea uusia elämyksiä. Uskoisin, että tätä villin luonnon omaavaa saarta pidetään liikaa vain uimarantoja ja aurinkoa rakastavien turistien perinteisenä ”löhöilymestana”. Huikeat vuoristot ja rotkot tarjoavat mahtavat puitteet urheilulliselle lomalle, mutta saarelta löytyy tarvittaessa tyydytystä myös kulttuurinnälkään.

Elokuussa matkustaville luvattu oli tietenkin kuumaa auringon paistetta koko viikoksi, mikä kävi meille paremmin kuin hyvin. Tarkempi kohteemme Kreetalla oli kylä nimeltä Platanias, jonne saavuimme ilta-aikaan.

Ensimmäinen ilta menikin tutustuessa lähiseutuun, syöden ja leväten. Hotellimme sijaitsi aivan merenrannassa, joten uimaan ei ollut pitkä matka. Viileämpi uima-allas houkutteli silti uimaan useammin kuin meri. Toiseksi merellä tuuli aika kovaa melkein koko ajan, mikä vaikeutti uimista. Kova tuuli johtui kuulemma vuodenajasta. Ensimmäisenä päivänä suunnittelimme vielä viikon ohjelmaa ja nautimme lämpimästä välimerenilmastosta. Rennon alun jälkeen oli aika lähteä tutustumaan tarkemmin tähän kolmen maanosan, Euroopan, Aasian ja Afrikan, keskipisteeseen –saareen nimeltä Kreeta.

Venetsialaisen sataman tunnelmaa

Yksi tärkeimmistä kohteistamme oli vanha venetsialainen satamakaupunki, Hania. Ehdottomasti elämyksellisin oli itse satama, jossa oli vierivieressä erilaisia tavernoja ja kauppiaita. Tunnelma satamassa oli jotenkin erityinen, aivan kuin jostakin romanttisesta ”hömppäkomediasta”. Ihmiset olivat hyvällä tuulella ja turisteille oli tarjolla erilaista viihdykettä. Paikalliset onkivat pelkän siiman ja koukun avulla sataman reunalla ja hevoskärryt ajoivat vuoronperään kuljettaen matkailijoita ympäriinsä. Vastapainona sataman toisella reunalla oli mitä hienoimpia veneitä. Niitähän piti tietysti kuvata mieheni tuntien useita vartteja. Kävimme myös pienellä risteilyllä, josta saimme ihailla satamaa mereltä päin sekä elämää meren uumenissa paatin pohjassa olevan katseluikkunan kautta.

Erilaiset historialliset rakennukset olivat suuressa roolissa Haniassa. Rakennukset on rakennettu suurimmaksi osaksi ajalla, jolloin venetsialaiset hallitsivat saarta. Kiersimme muutamassa kirkossa, sekä pyrimme sisään merenkulkumuseoon, joka oli meidän harmiksi silloin kiinni. Kauppahallissa vierailu oli mielenkiintoinen, eri aisteja herättävä kokemus. Erilaisten yrttien, kalan, lihan ja aromipisteiden tuoksut sekoittuivat kauppahallin käytävillä. Turisteja vilisi ympäriinsä, mutta kauppa kävi selvästi myös paikallisille hyvin. Tarjolla oli todellakin vaikka mitä, mutta enimmäkseen tuoretta ruokaa ja erilaista pientä krääsää. Kiertelimme myös kujien pienempiä kauppoja metsästäen matkamuistoja.

Laguunilla kävellen saareen

Rantoja Kreetalta löytyy jokaisen makuun. Sekä mukulakivirannat että hienohiekkaiset rannat ovat matkailijoiden ulottuvilla. Yksi varmasti hienoimmista rannoista oli laguunimainen Elafonisi. Satojen metrien matkalta matala, hienohiekkainen ja tyyni laguuni oli nähtävyys itsessään. Ihanan pehmeä hiekka hiveli jalkapohjia meidän kävellessä polviin asti ulottunutta vettä pitkin pieneen saareen saakka. Vesi oli todella lämmintä, joten se ei tuonut kuumuuteen helpotusta. Ihmiset pelasivat vedessä erilaisia pelejä ja varsinkin pienille lapsille ranta oli täydellinen. Bussimatka rannalle oli myös kokemus sinänsä. Vuoristoteitä kurvaileva rähjäinen linja-auto ei ollut niitä asioita tässä matkassa, joista nautin.

Skootteriajelua vuoristossa

Yksi päivä oli varattu skootteriajelulle. Vuokrasimme vain yhden skootterin, koska en uskaltanut itse ajaa omaa. Lähdimme siis yhden skootterin voimin kipuamaan kohti vuoristoa. Kreetan saaren kylät ovat vierivieressä ja rannikkotietä ajaessamme oli hankala erottaa milloin kylä vaihtui toiseen. Retken aikana nähdyt nähtävyydet olivat ikimuistoiset. Oliivipuiden peittoamia rinteitä oli pilvin pimein. Ajelimme erittäin jyrkkiä ja mutkaisia vuoristoteitä pitkin ja pysähdyimme välillä kuvaamaan hienoja maisemia.

Löysimme vuoristoista mitä herttaisimpia pieniä kyliä, joissa asui jokunen paikallinen. Turisteja ei näillä seuduilla näkynyt. Kävimme lounaalla eräässä tällaisessa pienessä kylänpahasessa ja saimme seurata kerrankin kunnolla, kuinka aito kreikkalainen perhe lounastaa. Meteli oli hurja ja kaikki puhuivat toistensa päälle. Ouzo ja raki tuntui maistuvan ruoan ohessa todella hyvin ja maljaa kohotettiinkin vähän väliä. Näitä kreikkalaisia juomia tarjoiltiin myös meille jokaisessa ravintolassa kannutolkulla. Maku niissä vaan on niin paha, että valitettavan usein nämä ilmaiset jälkkärit jäivät juomatta. Seuraavan päivän ohjelma olisi todennäköisesti kärsinyt pahasti, jos olisimme juoneet kaiken mitä tarjottiin. Ruokaan olimme koko matkan ajan todella tyytyväisiä ja palvelu oli hyvää. Kävimme eri ravintoloissa syömässä perinteisiä pihvejä, mutta saimme maistaa myös kreikkalaista ruokaa, kuten souvlakia ja tietysti tsatsikia. Pääruoista tarjolla oli eniten kalaa, mutta se jäi meiltä maistelematta.

Palanutta nahkaa ja mojitoja

Koko matka oli kaikin puolin onnistunut. Mukavat retket erilaisiin kohteisiin toivat vaihtelua uima-altaalla kellumiseen. Retkien lomassa halusimme kuitenkin hankkia myös sitä etelän rusketusta (eli palanutta ihoa). Hotellimme uima-altaalla oli pieni baari, josta sai pientä suolaista ja erilaisia drinkkejä. Ei tarvitse muuta kuin antaa kaikkien ajatusten unohtua, ottaa käteen raikas drinkki ja nauttia, kun lämmin tuulen henkäys tulvahtaa kasvoille. Voitko kuvitella mitään ihanampaa?