Lontoon kutsu – shoppailijan märkä päiväuni | Matkakertomuksia Englannista

Picture - Jättiläisten Jotunheim ja vesiputoukset

Lontoon kutsu – shoppailijan märkä päiväuni

Mikko Rämänen, joulukuu 2017

KAUPUNKILOMAT

Hiki valuu pitkin paidan selkämystä Oxford Streetillä kävellessä ja ihmisten hektistä ostosvimmaa seuratessa. En voi kuin sääliä kaikkia selkä vääränä ostoskasseja kantavia aasialaisia, jotka hädin tuskin huomaavat ympäröivän kaupungin mahtavaa eloa liikkeestä toiseen ravatessaan.

Hullut päivät

Shoppailijat tuskin tulevat katumaan Lontoon reissua. Katumus koittaa korkeintaan seuraavana palkkapäivänä Visa-laskun muodossa. Lontoo täyttää hulluimmatkin shoppailijan päiväunet. Voisit juosta putiikista toiseen pää kolmantena jalkana vaikka koko reissun ajan. Me kävimme kokeilemassa onneamme Oxford Streetillä, josta löytyy liikkeitä niin huokeaan kuin kalliimpaankin makuun.

Picture - Vuorikiipeilemässä jättiläisten maassa - Etelä-Norjan Road Trip

Piipahdimme myös jokaisen poikaystävän painajaiskadulla, Bond Streetillä. Bond Street on nimestä huolimatta jotain mitä kannattaa tyttöystävän kanssa liikkuessa välttää viimeiseen saakka. Onneksi lompakkoni on sen verran ohut, että suurimpaan osaan kaupoista ei näillä valuuttavarannoilla ole mitään asiaa. Keskityimmekin lähinnä ikkunaostoksiin. Tyttöjen oli jostain kumman syystä kuitenkin pakko päästä Victoria´s Secretin liikkeeseen. Sinällään liikkeen sisällöstä ei voi valittaa, mutta valtaisan tungoksen huomattuamme jäimme Tonin kanssa mielellään ulos ”miesparkkiin” odottelemaan, tyttöjen lähtiessä ostoksille. Ensimmäisen kerran liikkeen ohi kävellessämme jono oli valehtelematta ulos saakka, eikä toisellakaan kerralla jäänyt paljon paitsi. Liikkeen ulkopuolinen alue oli masentava näky. Ympäristö parveili lähinnä hylättyjä miessieluja hiljaisuudessa kännyköitään selaten, kun parempi puolisko, todennäköisesti euforisessa tilassa, mittaili sisällä mustia pitsiunelmia. Ehkä tuo miesten odottaminen palkitaan kuitenkin myöhemmin.

Harrods on jo instituution maineeseen kohonnut tavaratalo Brompton Roadilla. Muistan tenavana, kun siskoni tuli Lontoon reissulta ja esitteli innoissaan Harrodsin muovipussia. Kaipa hän oli sieltä jotain ostanutkin, mutta enemmän innoissaan hän tuntui olevan pelkästä muovipussista. Sama into tuntui tarttuneen myös tyttöystävääni, jonka oli saatava jotain Harrodsista, ihan vain pelkän muovipussin takia. En ihan ymmärrä muovipussihysteriaa, mutta pakkohan siellä oli käydä ihmettelemässä, mistä koko hömpötyksessä on kyse. Vähän aikaa kauppaa kierreltyämme oli kyllä pakko myöntää, että kyseessä on kieltämättä komea pytinki. Egyptiläistyylinen portaikko ja avustaja miesten huoneessa ei tule ihan jokaisessa Sokoksessa vastaan. Harrodsissa pysytellään edelleen hieman hintahaitarin yläpäässä. Huokeammalla selviää, kun käy vain ihastelemassa tunnelmaa ja tekee shoppailut jossain hieman edullisemmassa paikassa. Meilläkin on nyt kuitenkin Harrodsin muovipussi! Se on löytänyt paikkansa kodin sisustuksesta jostain laatikosta nätisti taiteltuna, jossa se odottaa uutta tulemista.

Henkilökohtaiseksi suosikikseni nousi Greenwichissä kävellessä vastaan tulleet markkinat. Tienvarsilta löytyi esimerkiksi käsityöläistavaraa ja herkkukojuja. Mitäpä muuta sitä kunnon markkinoilta nyt tarvittaisiinkaan. Minä keskityin lähinnä herkkuihin ja naposteltaviin. Ehkä suurissa tavarataloissakin viihtyisi paremmin, jos siellä olisi kojuja, joista voisi ostaa ostosten lomassa naposteltavaa. Greenwichissä pääse tutustumaan myös Cutty Sark -klipperiin, aikansa nopeimpaan purjelaivaan. Laivaan sisälle tosin on sisäänpääsymaksu. Lisäksi Greenwichistä löytyy myös kuninkaallinen observatorio, jonka läpi kulkee nollameridiaani, eli 0 aikavyöhyke. Voipahan sanoa seisoskelleensa senkin päällä. Kokonaisuudessaan Lontoo oli siitäkin mieleenpainuva, että sieltä löytyi ihan vahingossa monestakin paikasta mielenkiintoista nähtävää ja siellä täällä pieniä markkinoita. Markkinoilla oli vielä usein esiintyjiä luomassa tunnelmaa ostosten parissa.

Ostosten lomassa

Onneksi Englannissa pubit eivät ole koskaan liian kaukana. Shoppailun sykkeestä on helppoa livahtaa tunteita viilentävälle ja suuntaa-antavalle huurteiselle, ennen ostoshurmokseen palaamista. Urheilua näkyy pubeissa käytännössä kaikista lajeista, sillä ehdolla, että ne kuuluvat saarella pelattuihin peleihin. Jääkiekkoa on siis aivan turha etsiä, vaikka sitä jossain päin Brittein saaria pelattaisiinkin. Pubeissa saa tyydytettyä samalla vauhdilla myös nälän, mikäli perinteinen brittiläinen pubiruoka maistuu. Minä testasin klassikkoihin kuuluvan fish ’n’ chips-annoksen, joka ei kyllä jäänyt mitenkään kohokohtana matkasta mieleen. Minkä pubit ruoan maussa häviävät, voittavat ne sen tunnelmassa. Jokaisessa käymässämme pubissa tuntui olevan joku puolihullu paikallinen, joka lähes ymmärtämättömällä hiprakkaenglannilla haasteli mukavia kaikille ohi kulkijoille. Paikallista pubikulttuuria siis parhaimmillaan.

Pää pyörällä metropolin vilskeessä

Olen ehtinyt vuosien varrella seikkailla useassa väkirikkaassa metropolissa, mutta Lontoossa meni pää pyörälle minullakin. Joka puolella tapahtui koko ajan jotain. Seuraavilla kerroilla voi onneksi jättää huomiotta osan jo kierretyistä nähtävyyksistä ja toivottavasti myös shoppailuista väliin ja keskittyä nauttimaan matkasta. Kaupunkina Lontoo on niin suuri, että tuskin kaikkeen ehtii tutustumaan, vaikka kaupungissa asuisikin. Jalkapallo, rugby, tai jokin muu peli on ehdottomasti vielä Lontoon listalla, kunhan sinne seuraavan kerran eksyy. Eikä siis pelkästään pubissa olutta lipittäen, vaan ihan paikan päällä tunnelmaa aistien.