Ikimuistoinen vuodenvaihde Soulissa

Oskari Ropponen, toukokuu 2013

KAUPUNKI

Mielestäni uusivuosi on yksi vuoden turhimmista juhlista. Tämän vuoksi päätimme tyttökaverini kanssa suunnata vuoden pimeimpiä ajankohtia pakoon Etelä-Korean Souliin. Matka todellakin osoittautui hintansa arvoiseksi. Hinta tosin oli verrattain edullinen suorista lennoista ja siististä hotellista huolimatta. Osaltaan edulliseen hintaan vaikutti varmasti se, että varasimme lennot ja hotellit hyvissä ajoin ennen matkaa. Muutenkin kaupunkiin kannatti tutustua etukäteen, sillä näin viikon mittaisesta lomasta sai mahdollisimman paljon irti.

Majapaikkamme sijaitsi hyvien liikenneyhteyksien päässä parinsadan metrin päässä Chungmuron metroasemalta. Hotellilta oli lisäksi kävelymatka

miten on mahdollista, että vielä 2010-luvun maailmassa on valtio, jossa voi elää niin eristyksissä ja kansainvälisistä ihmisoikeuksista piittaamatta?

kylpylä kannattaa lisätä välttämättömien matkakohteiden listaan!

Halpuudestaan huolimatta se maistui noin 20-prosenttisena maistuvan lähinnä vedellä jatketulta kossulta.

suositulle Myeong-dongin ostos- ja illanviettoalueelle. Majapaikan sijainti hyvällä alueella oli tärkeää, sillä metro on Soulissa ehdottomasti kätevin, edullisin ja suosituin tapa liikkua. Turistin kannatti ostaa matkakortti, johon sai ladata aina tietyllä summalla matkoja. Tällöin yhden metromatkan hinta jäi muutamaan kymmeneen senttiin. Yleensä metrolla pääsikin viimeistään vaihdolla tai kahdella hyvin lähellä haluttua kohdetta. Majoitukseemme saatoimme olla kaiken kaikkiaan hyvin tyytyväisiä, vaikka hotellin henkilökunta ei juuri englantia puhunut ja vaikka luvattu aamupala tarjoiltiin omaleimaisesti huoneen oveen muovipussissa tuotuna satunnaiseen aikaan aamua.

Vanhan valtakunnan perintö

Mitä kaikkea Soulissa sitten kannatti tehdä? Keisariajan palatsialueita sijaitsee useassa osassa Soulia, joten niihin ei voi (eikä kannata) olla matkallaan tutustumatta. Välttämättömin tutustumiskohde vanhan keisarikunnan aikaisista palatseista ja temppeleistä on temppelialueista suurin eli Gyeongdongin palatsialue, joka toimi keisarillisen perheen yksityisalueena 1300-luvun lopulta vuoden 1910 japanilaismiehitykseen saakka. Kyseiselle alueelle ja sen suurimmalle Gyeongbokgungin temppelille pääsi parhaiten Angukin asemalta käsin. Keisariajan palatsien ohella myös uskonto on vahvasti läsnä Soulissa. Itseni yllätti tieto, että Etelä-Korean yleisin uskonto on kristinusko. Maan kristityt ovat kuitenkin useaa kristinuskon kirkkokuntaa edustavia ja maasta löytyykin paljon esimerkiksi baptisteja ja metodisteja. Vaikka korealaiset eivät erityisen uskonnollisia olekaan, kannattaa matkalla tutustua myös omalaatuisiin kirkkoihin. Me vierailimme buddhalaisessa temppelissä (lähellä Angukin metroasemaa). Vierailussa parasta oli tunnelman aitous. Turisteja ei nimittäin paikalla juuri näkynyt.

Vierailu Pohjois-Korean rajalla

Monille Soulissa vieraileville turisteille pakollinen vierailukohde on Pohjois-Korean raja. Kuten yleisesti tiedetään, virallisesti Korean sodasta (1950-53) saakka sotatilassa olleiden valtioiden välit ovat edelleen hyvin kireät. Tämän vuoksi Koreoiden rajalle (puhumattakaan rajan ylittämisestä) ei voi lähteä omatoimisesti matkustamaan. Paras keino päästä rajalle onkin matkustaa kansainvälisen ryhmän mukana. Mekin päätimme tehdä näin ja hoidimme paikallisen turisti-infopisteen kautta itsemme mukaan päivän retkelle rajavyöhykkeelle eli ns. Demilitarized Zonelle (DMZ). Jännitys oli kova jo aamuvarhaisella, kun paikallinen kuski tuli kukonlaulun aikaan noutamaan meitä henkilöautolla kohti isomman bussin lähtöpaikkaa. Soulista rajalle oli reilun tunnin mittainen matka, jonka aikana murteellista englantia puhunut paikallinen opas kertoi Koreoiden historiasta ja rajalla noudatettavista käytännöistä. Koska kyseessä oli sotilasalue, piti neuvoja noudattaa tarkasti. Muun muassa valokuvaus oli sallittua vain tietyissä paikoissa. Pääsimme kuitenkin näkemään Pohjois-Korean puolelle, jossa heti rajalla liehui uhmakkaana maailman kolmanneksi korkeimman lipputangon nokassa maan lippu.

Osoituksena läntisen kulttuurin paremmuudesta Etelä-Korea oli puolestaan rakentanut rajalle suuren (tosin harvoin käytetyn) elokuvateatterin. Rajavisiitin kohokohta oli kuitenkin kulkeminen maanalaisessa tunnelissa kohti Pohjoisen puolta. Kyseessä oli Pohjois-Korean aikanaan hyökkäystarkoituksessa rakentama, mutta 1970-luvulla paljastunut, noin puolitoista metriä korkea tunneli yli 100 metrin syvyydessä. Kaiken kaikkiaan vierailu Koreoiden rajalla jätti ainakin minuun hieman onton tunnelman: miten on mahdollista, että vielä 2010-luvun maailmassa on valtio, jossa voi elää niin eristyksissä ja kansainvälisistä ihmisoikeuksista piittaamatta?

Kaupungin kattojen yltä arkisen ylelliseen kylpylään

Pinta-alaltaan ja asukasmäärältään valtavaan Souliin saa parhaan yleiskatsauksen kapuamalla keskellä kaupunkia sijaitsevalle Namsan-kukkulalle ja sen huipulle rakennettuun Seoul Toweriin. Olimme koko viikon ajan kytänneet säätiedotuksia, jotta pääsisimme tarkastelemaan kaupunkia täydellisen aurinkoisena päivänä. Odotus kannatti, sillä sää oli Seoul Toweriin kiipeämispäivänä täydellisen kirkas, lämpötila noin kymmenen plusastetta. Matka Namsan-kukkulalle oli tehty helpoksi. Vaikka koko matkan saattoi myös kävellä, käytimme lähes helpointa reittiä eli lähdimme kävelemään Myeong-dongin asemalta kohti köysirataa. Sillä matkustimme rinnettä ylöspäin paikkaan, josta oli enää lyhyt kävely tornin juurelle. Köysiradan alla odotti yllätys: koska päivä oli varsin hiljainen pääsivät aamun ensimmäiset torniin menijät pukeutumaan perinteiseen vartiosotilaan asuun. Pitihän tällainen tilaisuus kokea. Itse torniin mentiin sitten hissillä. Tornista näkymät olivat todella kehutun arvoiset. Huipulla oli myös mahdollisuus syödä, mutta emme tätä tehneet, sillä tornin juurelta sai hyvää (ehkä reissun parasta) ruokaa paljon halvemmalla.

Seoul Towerin ohella toinen reissun ikimuistoisemmista kokemuksista Soulin kaupungissa oli ehdottomasti vierailu korealaisessa kylpylässä. Vaikka olimme lukeneet monia suosituksia korealaisista kylpylöistä, emme olleet aivan varmoja niiden viihtyisyydestä suomalaiselle turistille. Päätimme kuitenkin kokeilla Yongsanin metroaseman lähistöllä sijaitsevaa suurta Dragon Hill Spa -kylpylää. Kylpylä osoittautui heti aluksi oikein toimivaksi käytännöiltään. Sisäänpääsy maksoi euroiksi muutettuna vajaan kympin ja kaikki sisällä tehdyt ostokset tehtiin ranteeseen kiinnitetyllä laitteella, joka keräsi kylpylästä poislähtiessä maksettavaa laskua.

Edullisella pääsymaksulla sai viettää jopa 12 tuntia kylpylässä. Koska kylpylä oli auki 24/7, kuulimme ja huomasimme, että paikalliset vähävaraiset tulivat joskus yöksi nukkumaan kylpylän lämpöhuoneiden lattioille. Mitään alkoholisteja ei maassa, kuten ei kylpylässäkään, kuitenkaan näkynyt, vaan siistit korealaiset olivat hyvin urheilullisia. Kapunkia halkovan Han-joen rannat olivtakin aina täynnä paikallisia lenkkeilijöitä. Kylpylä koostui kahdesta osasta. Yhteisessä sekä miehille että naisille tarkoitetussa osassa oli lukuisia erilämpöisiä ja -tuoksuisia lämpöhuoneita, joissa saattoi unohtaa autuaasti ympäröivän maailman melskeen ja pahuuden. Lisäksi yhteisiä saunoja oli runsaasti. Lisäksi yhteisellä puolella saattoi pelata vaikka pelikonsoleita, nauttia erikoisista hierovista tuoleista tai syödä välipalaa kuten pikimustia kananmunia. Yhteisissä tiloissa kuljettiin sisäänpääsymaksuun kuuluneissa erillisissä ”kylpyläasuissa”. Varsinaiset kylpylähuoneet olivat sitten miehille ja naisille erillisissä tiloissa ja niissä kuljettiin täysin alasti. Kuulimme, että moni turisti vierasti korealaisia kylpylöitä siksi. Meille suomalaisille tämä ei kuitenkaan ollut ongelma, vaan saimme nauttia täysin siemauksin kymmenistä erilaisista altaista ja saunoista. Siellä todellakin mieli lepäsi. Siksi olenkin matkan jälkeen sanonut kaikille Etelä-Koreaa matkakohteekseen pohtiville, että kylpylä kannattaa lisätä välttämättömien matkakohteiden listaan!

Kissa- ja koirakahviloiden karvaturrit

Eräs hyvin mieleen painunut kokemus Soulissa olivat kissa- ja koirakahvilat. Olimme kuulleet sellaisten olemassaolosta jo etukäteen, mutta emme tienneet aivan tarkkaan, mistä sellaisia saattaisi löytää. Lopulta onnistuimme löytämään tällaisia eläinkahviloita sekä bilealueena tunnetulta Hongdaen alueelta että shoppailualue Myeong-dongista. Päätimme kokeilla sekä kissa- että koirakahvilaa. Näistä kissakahvila osoittautui paremmaksi, sillä kissat olivat huomattavasti koiria leikkisämpiä, joten niiden temmellystä oli ilo seurata. Osa kissoista toki tyytyi vain makoilemaan omissa koreissaan, mutta varsinkin kissanpennut olivat koko ajan leikkimässä niitä aktivoineiden kahvilanpitäjien kanssa. Koirista tällaiseen leikkiin ei oikein ollut, vaikka suloisia nekin olivat. Mukavaa kahviloissa oli myös se, että eläimistä pidettiin todella hyvää huolta ja niille järjestettiin aktiivista liikuntaa sekä tilat pidettiin todella siistissä kunnossa. Turistienkin piti huolella desinfioida kädet ennen kahvilaan astumista. Kissa- ja koirakahvilat on pitkään tunnettu Soulin erikoisuutena, sillä kaupungissa näitä on ollut jo varsin pitkään. Nyt tämä trendi on pikku hiljaa leviämässä myös muualle, sillä ainakin Pariisiin ja Lontooseen tällaisia on tullut ja kevään aikana myös Yhdysvallat sai maan ensimmäisen kissakahvilan. Soulin eläinkahvilat eivät ollet vain tursiteja varten, vaan ne tuntuivat olevan nimenomaan paikallisten suosiossa. Aluksi tämä yllätti, mutta sen jälkeen kun huomasi, miten paljon korealaiset yleisesti ottaen kävivät kahviloissa (joita muuten Soulissa oli todella runsaasti!), ei asia enää ollutkaan mikään yllätys.

Onhan matkalla myös syötävä ja juotava

Itse olen aina pitänyt itämaisesta ruoasta. Siksi yksi asia, jota matkalta odotti oli tutustuminen paikallisiin ruokiin. Jonkin verran olimme tietysti tutustuneet korealaisiin ruokiin ja pöytätapoihin jo etukäteen, joten vältyimme suuremmilta yllätyksiltä. Ruokailu tapahtui, kuten Aasiassa yleensä, puikoilla. Koreassa käytettiin länsimaalaiselle hieman ”liukkaamman oloisia” metallisia puikkoja. Esimerkiksi Japanista poiketen keittomaisten ruokien syömiseen sai tosin mukaan lusikan ihan pyytämättä (myös paikalliset). Ruokailuvälineiden suurin erikoisuus oli sakset, jotka annettiin mukaan kun tilasi paikallisia ”pannukakkuja” (pacheon), joissa täytteenä oli esimerkiksi sipulia, mereneläviä tai kimchiä.

Korealaisista ruoista tutuin on tietysti kimchi. Tätä happamasta kaalista valmistettua chilillä maustettua herkkua oli tarjolla käytännössä joka ruoan kanssa, sillä annoksiin kuului aina jokin banchan eli maistelupala. Tällaisinä käytettiin usein myös soijapapuja ja erilaisia kasviksia kuten vesikastanjaa. Jos halusi tutustua maistelun merkeissä erilaisiin korealaisiin ruokiin saattoi tilata riisiä, kasviksi ja lihaa sisältäneen lajitelman (bibimbap). Edellä mainittujen lisäksi ravintoloissa oli aina listoilla myös bulgogia eli kirjaimellisesti ”tulta ja lihaa” tarkoittavaa naudanlihaa. Omiksi suosikeikseni matkan aikana kohosivat kuitenkin mandut eli korealaiset liha- tai kasvisnyytit, erilaiset kimchi-padat, korealainen itse pöydässä kaasuliedellä grillailtu korealainen barbeque sekä korealainen puuro (juk). Puuroa tosin yleensä sai vain erillisistä ”puuroravintoloista”. Itse nautin suunnattomasti Etelä-Koreasta sen ruoan monipuolisuuden takia. Siksi suosittelenkin kaikkia maahan matkaavia rohkeasti kokeilemaan kaikkea mitä tarjolla on. Vaikka häränhäntäkeitto, tulinen hotpot-pata (jjigae), merileväpuuro, raa'at soijapavut tai iltaisin kaupungin kojuista saadut vaahtomuovin näköiset snacksit saattavat kuulostaa ja näyttää epäilyttäviltä, tarjosivat ne härmäläisestä ruokavaliosta poikkeavia makuelämyksiä, joita ei unohda koskaan! Ja jos paikallinen ruoka ei olisi miellyttänyt, olisi kaupungista saanut tietysti myös ulkomaalaisia ruokia aina pizzasta ja hampurilaisista sushiin.

Aikanaan ala-asteen biologian kirjassa luki, että ihminen selviää juomatta vain kaksi päivää. Tämän vuoksi Koreassa piti myös juoda. Ruoan yhteydessä oli yleensä tarjolla vain lämmintä vettä. Tämän takia juoma kannatti tilata usein erillisenä pullona. Paikalliset tosin tuntuivat yleensä tyytyvän pelkkään veteen. Saatavilla oli kuitenkin myös jääteetä, lämmintä teetä, limpparia ja olutta. Oluista korealaiset suosivat tavallisia lager-oluita. Yllättävän paljon amerikkalaista kulttuuria huokuneessa kaupungissa oli kuitenkin myös monia erillisiä olutravintoloita, joista löytää helposti erikoisempia olutlaatuja. Korealaisten ja yhdysvaltalaisten IPA-oluiden parissa saattoikin hyvillä mielin katsella uudenvuoden ilotulituksia ja todeta kombae eli kippis! Ja jos jollekin eivät Soulissa erikoisolutravintolat (joita pitää yleensä tosin itse etsiä) riitä on aina mahdollisuus vuokrata karaokeravintolasta (norebang) oma koppi, jossa voi olutta nauttien hörppien ihan tavallisia oluita.

Korealaisista juomista pitää toki aina mainita tunnetuin eli soju. Meille tämä korealainen viina ei kuitenkaan oikein maistunut. Halpuudestaan huolimatta se maistui noin 20-prosenttisena maistuvan lähinnä vedellä jatketulta kossulta. Saatavilla oli myös muitakin korealaisia alkoholijuomia kuten ”tyttösojua” (bekseju) tai korealaisia viinejä (ainakin makkolli ja bokbunja). Juomista tuliaisiksi Koreasta kannattaa tuoda esimerkiksi paikallista vihreää teetä tai meidänkin mukanamme tuomaamme ginseng-teetä. Näitä sai ostettua vähän joka puolelta kaupunkia (varmin paikka lienee Insadongin alue).

Kaikille sopiva matkakohde

Soul oli siinä mielessä sopiva kohde viikon mittaiselle lomalle, että siellä riitti juuri sopivasti nähtävää jokaiselle päivälle. Silti mitään olennaista ei jäänyt näkemättä, vaan ehdimme hyvin käydä aiemmin mainittujen lisäksi katselemassa muun muassa Gangnamin alueen hittibiisistä tuttuja pilvenpiirtäjiä, valtavan suurta vuoden 2002 jalkapallon MM-kisojen stadionia sekä vierailla jopa paikallisilla terveysruokamarkkinoilla. Myös alueen historiaan tuli tutustuttua runsaasti – toki historianopettajan ammatillani on tekemistä tämän asian kanssa. Vaikka korealaisten englanninkielen taito oli yllättävän heikkoa, onnistui asiointi englanniksi yleisesti ottaen varsin hyvin.

Kaiken kaikkiaan Soulia voi suositella hyvin monenlaisia huvituksia etsivälle matkoilijalle. Siellä kun on oiva mahdollisuus nauttia yöelämästä (mm. Hongdaen alue, Hongik Universityn metroasema), syödä hyvin, shoppailla edullisesti (esimerkiksi Conversen kenkiä saa paljon Suomea halvemmalla mm. Myeong-dongin, Edaen tai Dongdaemunin alueilta) nauttia upeista maisemista (esimerkiksi Hanjoen rannoilla tai joen keskellä sijaitsevalla saarella) sekä sopivasta sekoituksesta itämaista ja länsimaista kulttuuria. Halutessaan kaupunkia ympäröiville vuorille pääsee vaikka patikkaretkelle ihan metroverkostoa pitkin liikkumalla. Lisäksi Souliin pääsee Helsingistä suorilla lennoilla, joten aikaa ei tarvitse tuhlata lentokentillä norkoiluun. Toki ajankohta kannattaa miettiä tarkkaan, sillä kesäaikaan ilmasto saattaa olla suomalaiselle melko tukala.