Historiaa huokuva Diocletianuksen palatsi

Mikko Rämänen, lokakuu 2013

KAUPUNKI, KULTTUURI

Ei kannata odottaa Diocletianuksen palatsin olevan mikään yksittäinen rakennus keskellä kaupunkia. Palatsi käsittää laajemman alueen, joka on avoin ja eläväinen, ravintoloiden, kauppojen ja nähtävyyksien sekoitus mahtavissa Rooman valtakunnan aikaisissa maisemissa. Raunioista ei ole tietoakaan, vaan alue on kuin palaisi takasin Rooman valtakunnan loistonaikoihin, mitä nyt paikan valloittanut monisatapäinen turistilegioona pitää mielen tiukasti tällä vuosituhannella. Palatsin alue on Splitin elämän keskus ja kaupungin sielu ja siellä elää vakituisesti noin 3000 ihmistä. Voin myöntää olevani kateellinen jokaiselle heistä. Diocletianuksen palatsi on varmasti yksi maailman hienoimmista säilyneistä roomalaisista nähtävyyksistä. Täten se on myös pakollinen kohde Splitissä vieraillessa.

Splitin vanhankaupungin ja Diocletianuksen palatsin tutkiminen on ehkä helpointa aloittaa Riva-rantabulevardin puoleiselta Pronssiportilta. Me kuitenkin

aloitimme oman kierroksemme palatsin toiselta puolelta Gregory of Nin–patsaalta ja Kultaiselta portilta. Lähtiessämme aamupäivällä kiertämään aluetta, onnistuimme juuri välttämään parin järjestetyn turistikierroksen porukan tulon patsaan luo ja saimme vähän hengähdysaikaa ennen palatsikierrosta. Tarina kertoo, että kosketus Gregory of Nin –patsaan varpaaseen tuo onnea ja että tulet varmasti palaamaan Splitiin vielä uudelleen. Patsaan varvas onkin kulunut aivan kiiltäväksi hierojien jäljiltä ja pitihän sitä käydä myös itse hieraisemassa.

Varvassession jälkeen menimme patsaan viereisestä Kultaisesta portista sisään palatsialueelle ja suunnistimme ensimmäisenä kaupungin museoon. Muzej Grada Splita-museo oli mielestäni palatsialueen mielenkiintoisimpia nähtävyyksiä. Vanha goottityylinen rakennus on kunnostettu museoksi ja kolmessa kerroksessa olevat näyttelyt oli järjestetty hyväksi kokonaisuudeksi kaupungin historiasta.

Museosta jatkoimme kohti pääaukiota, Peristiliä. Peristil on todella kaunis pieni aukio keskellä palatasialuetta. Pylväsrivistö reunustaa aukion toista puolta ja Pyhän Domniuksen katedraali valtaa maiseman heti pylväiden takana. Vierailumme aikaan aukio oli jo aivan täynnä muita matkailijoita. Aukiolla on muutama turisteille suunnattu ylihintainen kahvila, jos pikkupurtavan nälkä sattuu yllättämään upeissa maisemissa. Aukio itsessään on huikean kaunis ilmestys. Aukiota ympäröivät rakennukset ovat kuin satukirjasta ja silmä todellakin lepää näiden historiaa huokuvien rakennusten syleilyssä.

Pyhän Domniuksen katedraali

Seuraavaksi tutustuimme Pyhän Domniuksen katedraaliin ja sen ympäristössä oleviin kohteisiin. Ostimme yhteislipun alueen nähtävyyksiin. Lippu maksoi 45KN eli noin kuusi euroa ja sillä pääsi sisään Pyhän Domniuksen katedraaliin, aarrekammioon, kryptaan, katedraalin kellotorniin ja Jupiterin temppeliin. Kävimme ensin tutustumassa Pyhän Domniuksen katedraalin aarrekammioon, jossa oli pienestä koostaan huolimatta ihan mukavasti katseltavaa. Katedraalin upea ulkokuori antoi odottaa sisätiloistakin huikaisevaa kokemusta, mutta mielestäni sisätilat olivat kauneudestaan huolimatta pieni pettymys. Alttari ja koristellut patsaat olivat kyllä hienoja, mutta ehkäpä katedraalin pienuus aiheutti kuitenkin sen, ettei kokemus vastannut huippuunsa nousseita odotuksia. Katedraalin kellotornista aukeaa upeat maisemat palatsin alueelle ja merelle, mutta torni varsinkin oli todella täynnä muita matkailijoita ja liikkuminen portaissa ja ylhäällä kirkontornissa oli hidasta. Kryptassa itsessään ei ollut hirveästi nähtävää, mutta se toi kaivatun tauon ulkoilman paahteelta ja toimikin viilennystarkoituksessa oivasti. Jupiterin temppelistä taas jäi erityisesti mieleen katon kaiverrukset, jotka olivat melko vaikuttavat ilmestys.

Kiertelimme palatsin alueella siellä täällä, välillä pieniin putiikkeihin tutustuen. Peristil–aukiolta Riva-rantabulevardia ja Pronssiporttia kohti liikkuessa kannattaa vielä vilkaista kellarikerroksen matkamuistomyyntikojut. Kellarikerroksen vapaasti päästävät osat on pyhitetty, sanan huonoimmassa merkityksessä, matkamuistokojuille. Koko alue on tungettu täyteen kaikenlaisia matkamuistoja ja muita pieniä tavaroita myyviä kojuja. Me kiersimme kellarin nopeasti läpi ja lähdimme takaisin Rivalle gelaton ostoon, mutta matkamuistonälkäisille kellarista löytyy varmasti jotain kotiin kannettavaa.

Iltamarkkinat Gregorius of Nin -patsaalla

Tulimme vielä seuraavana iltana uudelleen paikalle katsomaa miltä palatsi näyttää ilta-aikaan. Gregorius of Nin –patsaan vieressä puiston kulmalla oli illalla vieraillessamme pieni kirpputori, jossa oli paljon mielenkiintoista tavaraa. Ihan hauska kierrettävä ja mukava yllätys iltaa piristämään. Palatsissa todellakin kannattaa ehdottomasti vierailla myös ilta-aikaan. Vanhan kaupungin tunnelma on aivan erilainen pimeän tullen, kun rakennukset on valaistu upeasti ja aika tuntuu menevän kuin siivillä illan viiletessä. Ravintolat ovat luonnollisesti hinnakkaampia palatsin alueella kuin muualla Splitissä. Tutustuimme usean paikan ruokalistaan, kunnes löysimme vähän matkan päästä Peristil-aukiosta kohtuuhintaisen dalmatialaista perinneruokaa tarjoavan Floramyi-ravintolan. Ravintola tarjosikin herkullista ruokaa mahtavissa puitteissa palatsin suojissa.

Paras hetki tutustua tähän Splitin hienoimpaan nähtävyyteen lienee aikaisin aamulla ennen kuin suurimmat matkailijamassat ehitivät paikalle. Varsinkin kesäaikaan palatsin alueella on päivisin turha toivoa rauhallista kiertelyä ja kapeat kujat ovatkin täynnä muita palatsin tutkijoita. Diocletianuksen palatsi on kokonaisuutena todellakin näkemisen arvoinen, vaikkei edes menisi sisälle yhteenkään maksulliseen nähtävyyteen. Palatsialue on sopivan kokoinen, että lähes jokaisen kujan kiertäminen on mahdollista, jos niin haluaa tehdä.