Häikäisevät Lofootit - Road Trip vailla vertaa
|
Heinäkuu 2014
Kesäkuun aurinko ja lämmin tuuli hyväilivät kasvoja riippumatossa lepäillessä, kun sain kaveriltani Tonilta tekstiviestin, jossa hän uteli kiinnostustani pienelle viikonlopun mittaiselle road tripille Norjaan, Lofooteille. Noin kymmenisen sekunnin kuluttua viestin saapumisesta puhelin kilahti soimaan. Ennen kuin ehdin vastata viestiin, oli Toni jo langan toisessa päässä tivaamassa vastausta. Eihän siinä auttanut kuin hyväksyä hieno tarjous, niin kuin sitä olisi pitänyt edes miettiäkään. Pyysin töistä seuraavan maanantain palkatonta vapaata pitkää viikonloppua varten, jotta ehtisimme kierrellä alueella hieman pidempään.
Perjantaina töistä päästyäni suuntasimme matkaseurueeseen kuuluvien Tonin ja Outin kanssa Audin keulan kohti pohjoista ja Norjan Lofootteja. Outi opetti minua käyttämään uutta järjestelmäkameraani ja matka taittui joutuisasti. Tässä vaiheessa emme olleet vielä päättäneet ajammeko Lofooteille saakka, vai jäämmekö vain Saariselälle mökkeilemään. Pohjoisemmaksi päästyämme päätimme pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja ajaa suoraan Ruotsin läpi Norjaan Lofooteille. Ylitimme Ruotsin ja Suomen rajan Torniossa ja vähän ajan päästä näimmekin jo reissun ensimmäiset porot. Outi on vähän ennen napapiirin ohitusta kerennyt intoilla valkoisen hirven näkemisestä, kun yksi sellainen jo kävelee tien laidassa parin sadan metrin päässä. Hiljennämme vauhtia ja ohitamme ”hirven” vain todetaksemme sen olevan vielä talviturkin omaava poro. Ei tämäkään pettymys ollut, mutta valkoinen hirvi jää vielä odottamaan seuraavaa reissua. Yötön yöAurinko ei luonnollisestikaan laske näin pohjoisessa taivaanrannan taakse ja suunnittelemme ajavamme valoisassa yhtä matkaa Lofooteille saakka. Auto on tankattu täyteen suomibensaa ja matkalaiset on kyllästetty Red Bullilla. Maisema vaihtuukin nopeasti, kun teillä ei paljon muita matkailijoita näy yön sydämessä ajellessa. Norjaa lähestyttäessä vuoret alkavat nousta yhä korkeammiksi ja maisemat muuttuvat jylhemmiksi.
Ruotsin läpi päästyämme matkan teko hidastuu hieman, kun tiet Norjan puolella muuttuvat mutkaisemmiksi ja vuorien vierustalla ajaminen hidastaa matkaa. Päästyämme jonnekin päin Hinnøyan saarta, mietimme vielä suoraa jatkoa perille saakka, mutta tulemme kuitenkin toisiin ajatuksiin. Toni on ollut ratissa noin 14 tuntia putkeen, pienillä tauoilla tietenkin, mutta väsymys alkaa jo luonnollisesti painaa. Kurvaamme levähdyspaikalle, jolla on muitakin autoja ja matkailuautoja seisahtuneena yöksi. Ehkäpä auton ahtaudesta johtuen matkalaisten veri vetää nopeasti takaisin tienpäälle ja ensimmäiset yöunet jäävät muutaman hassun tunnin mittaisiksi. Vinkkinä itselle tulevaisuutta varten; Audissa ei ole hyvä yöpyä kolmestaan! 
Mieletön ranta!Matka jatkuu aamun valkeudessa, huikean aurinkoisessa säässä Norjan vuonojen vieruksia ajellen. Pilviä ei ole mailla halmeilla, eikä road tripille oikein parempaa säätä voisi kuvitellakaan. Lyhyistä yöunista huolimatta olemme täynnä virtaa ja odotamme innolla perille pääsyä. Vastaantulevat Norjalaiset kalastajakylät ovat idyllisiä ja näkymät ovat mahtavat. Punaiset ja keltaiset puutalot nousevat vihreiden vuorien juurilla tumman veden reunustaessa näitä postikorttimaisemia. Vuorien ja meren läheisyys tuo aina oman mausteensa maisemiin.
Vuonoja pitkin ajellessa tekisi mieli pysähtyä jokaiseen mutkaan nappaamaan kuvia huikaisevista näkymistä. Olemme perillä Lofooteilla ajoissa aamulla ja mietimme vielä missä kiertelemme päivällä. Seuraavan yön majoitus on myös edelleen auki, sillä autossa emme nuku ainakaan. Lofooteille on lopulta todella helppo ajaa. Ruotsista lähtien on seurattava E10-tietä, joka vie aina Lofoottien eteläkärjessä sijaitsevaan Å i Lofoten kaupunkiin. Ajamme kohti Svolværia, kun huomaamme sivusilmällä pienen valkohiekkaisen rannan alhaalla tien kupeessa. Tie on sen verran kapea, että emme pääse tekemään U-käännöstä välittömästi. Mietimmekin parin kilometrin päässä, kehtaammeko vielä kääntyä takaisin rantaa katsastamaan. Käännymme kuitenkin takaisin ja onneksi niin. Ranta on aivan mahtava! Rosoiset kivet reunastavat pientä kaistaletta sileää valkohiekkaista paratiisia. Jos pohjoinen Atlantti olisi yhtään lämpimämpi, voisi helposti kuvitella olevansa jossain päin Kaakkois-Aasian saaristoa. Vihreät vuoret nousevat jylhästi valkohiekkaisen rannan ja kirkkaan vaaleansinisen veden ääreltä kohti korkeuksia. Monet rannat olen matkoillani kolunnut, mutta tämä nousee vastoin odotuksia kyllä aivan hienoimpien joukkoon. Ja mikä parasta, olemme täällä lähes yksinään. Yksi onnekas pariskunta on leiriytynyt rannan kupeeseen asuntoautolla ja käy aamu-uinnilla kylmässä vedessä. Me olemme sen verran täpinöissämme pelkistä maisemista, ja myöskin arkoja kylmästä vedestä, että jätämme vesileikit väliin. 
Kalastajakylästä toiseenLofooteilla kylien etäisyydet eivät ole pitkiä, mutta kiemurtelevat tiet ja huikaisevat maisemat saavat siirtymiin kulumaan normaalia enemmän aikaa. Otimme ensimmäisenä suunnan kohti Nusfjordin kalastajakylää. Nusfjord on yksi norjan vanhimmista ja parhaiten säilyneistä kalastajakylistä. Kylä on todella pieni ja koko paikka on helppoa kiertää kävellen. Komealla vuononäköalalla varustettu idyllinen Nusfjord on pakattu täyteen kansanomaista kalastajatunnelmaa ja se on ehdottomasti vierailun arvoinen pikkukylä. Nusfjordista lähdemme katsastamaan Rambergin rantaa, joka on kuuleman mukaan Lofoottien kauneimpia rantoja. Olemme jo nähneet road tripin hienoimman rannan, mutta kyllä Rambergin rantakin loksauttaa leuat auki sinne päästyämme. Pitkä valkoinen hiekkaranta on aivan tyhjillään ja odottaa vain kävijäänsä.
Kierrämme loppupäivän muita Lofoottien kalastajakyliä ja pysähdymme välillä mahtaville valkohiekkaisille rannoille nauttimaan maisemista. Pitkään kulkemamme E10 tien päätepysäkki Å i Lofoten on toinen mahtava esimerkki perinteisestä norjalaisesta kalastajakylästä. Entinen kalastajakylä, joka erikoistui lipeäkalaan, elää nykyisin enemmän matkailusta. Å:ssa voi tutustua esimerkiksi lipeäkalamuseoon ja Norjan kalastajakylämuseoon. Näihin kyliin voisi hukkua päiviksi! Lähdemme Å:sta takaisin päin ja pysähdymme syömään Moskenesin pikkukylään. Ruokailimme pienessä kalaravintolassa aivan sataman vieressä. Norjassa ollessa ravintolaruoasta on syytä odottaa maksavansa vähintään sen pari kymppiä, mutta vasta pyydystetystä kalasta valmistettu ateria höystettynä reissun ensimmäisellä oluella huikaisevissa maisemissa on kyllä hintansa väärti. Seuraavan yön majapaikaksi valikoituu Ballstad. Majapaikkamme Villa Ballstadia oli vähän hankala löytää, sillä navigaattorimme yritti parhaansa mukaan ohjata meitä ohi paikasta. Villa Ballstad tarjoaa vesiurheilumahdollisuuksia sukelluksesta kalastukseen ja maisemat tuskin voivat mahtavimmiksi muuttua. Aamulla vuonomaisemissa herätessä, kiire Suomeen ja kotia kohti ei voisi olla kauempana ajatuksista. Harmi vaan, että road trip-aikamme on rajallinen ja lähdemmekin aamusta ajelemaan kohti pohjoista ja Kilpisjärveä. 
Nopea Pohjois-Norjan kierrosAjoimme pitkin E10-tietä Lofooteille ja tulimme Ruotsin ympäri Kilpisjärveltä takaisin Suomeen. Reitillemme ei sattunut yhtään maksullista tieosuutta, emmekä käyttäneet lauttoja kertaakaan. Tunnelit kallioiden läpi ja meren alitse olivat alkuun ihan mielenkiintoisia, mutta loppumatkasta ne rupesivat jo kyllästyttämään. Ehkäpä toiseen suuntaan Lofooteilta olisi kannattanut kulkea lautalla ja välttää näin tunnelit.
2000 kilometriä on takana ja olemme jälleen kotona. Taakse jäi huikea road trip! Tulimme, näimme ja jos nyt emme aivan valloittaneet, niin ainakin Pohjois-Norjan kauneus valloitti meidät. Ensi kerralla täytyy lähteä kiireettömällä aikataululla kiertelemään ja kaartelemaan ympäri lumoavaa Pohjois-Norjaa. Norjaan jäi Lofoottien jälkeen vielä paljon nähtävää ja koettavaa. Muita Norja-aiheisia artikkeleita
|
Mikko
Matkailija, haaveilija ja makean
elämän kaavailija. Sivuilla monen makuisia matkatarinoita läheltä ja kaukaa monin eri silmin kerrottuna. info @ shangri-la.fi Like it or Love it
Arkisto ja teematMinne matkalle?
|
