Espoon parhaat olutravintolat
|
Helmikuu 2018
Vietimme kaverimme Oskarin seitsemännet kolmekymppiset kierrellen Espoon olutravintoloita. Ihan kaikkiin anniskeluliikkeisiin emme illan aikana ehtineet, mutta parhaat erottuivat joukkoon mukaan. Kierroksemme alkoi kauppakeskus Iso Omenan Captain Corvus -ravintolasta. Aika pieni ravintola on hyvien yhteyksien ulottuvissa ja tarjoaa mainion valikoiman oluita. Hanasta oluita sai puolikkaana, mikä on mielestäni vähintä, mitä kunnon olutravintolalta odottaa.
Ilta tuntui vielä nuorelta tässä vaiheessa, eikä paikka mitään erityisiä kehuja ansainnut. Hyvä miesparkki Ison Omenan kävijöille kuitenkin, jos perheen naiset haluavat rauhassa kierrellä ostoskeskuksen valikoimaa läpi. Kapteeni Korpissa saimme myös syntymäpäiväsankarilta kukin illan aikana suoritettavat salaiset tehtävämme. Tehtävä kuului suorittaa huomaamattomasti illan aikana ja palkinto jaettaisiin illan päätteeksi tehtävän parhaiten suorittaneelle. Mielenkiintoinen vivahde iltaan siis. Pub Vaappuva Ankka - leppoisaa oluen ilosanomaa
Seuraavaksi suuntasimme reilun kilometrin päähän Olarin olutravintoloiden runsauden sarveen ja päädyimme olutravintola Vaappuvaan Ankkaan. Tykkään kovasti suomeksi käännetyistä varsin perinteisen kuuloisista olutravintoloiden nimistä. Wobbling Duck olisi helposti baari, jonne vaappuisin mielelläni ulkomailla vastaan sattuessa. Vaappuva Ankka on suomalaisiin pienpanimoihin ja viskiin erikoistuva pieni lähiöbaari.
Paikka on pieni, mutta tunnelma korvaa tilan monin kerroin. Osaava omistaja Petri Löfström kertoili tarinoita käynnistään Glenlivetin tislaamolla Skotlannissa ja suositteli oluita eri tyylilajeista omaan päättämättömyyteen tuskastuneille tilaajille. Glenlivetin kierroksella kävijät olivat kuulemma saaneet maistaa oman ikäisiään viskejä tislaamon mahtavasta varastosta. Petri oli innostuneena kertonut iäkseen 37 vuotta, seuraava 54 vuotta ja lopulta porukan nestori 63 vuotta. Viskiharrastajat osannevat arvostaa 63-vuotiasta viskiä, jos sellaista ikinä käsiinsä saavat. Kovin pehmeältä se oli Petrin mukaan maistunutkin. Hintaa en uskalla edes arvailla, jos sitä suomalaisesta alan liikkeestä joskus saisi. Viisikymmentävuotiasta Glenlivetiä saa pullollisen omakseen vaivaisella 18 000 punnalla! Pubissa on myös saunomismahdollisuus. Saunan saa varattua hintaan 35 euroa / tunti tai 200 euron myyntitakuulla. Vähänkään isommalla porukalla 200 euroa saa helposti heilautettua kurkun pohjalle saunomisen yhteydessä. Ostoskeskus, jossa baari sijaitsee on kuulemma purku-uhan alla. Eli kannattaa käydä kokeilemassa aitoa pikkupubitunnelmaa Olarissa vielä kun se on mahdollista. Ankan tarina ei onneksi lopu edes mahdolliseen purkutuomioon, koska uusi ravintola on jo avattu Suurpellon ostoskeskukseen. Tänä vuonna on myös tulossa Vaappuva Ankka-olut saataville paikan omista pubeista ja 10-vuotinen urakka omasta viskistä yhdessä Helsinki Distilleryn kanssa saa myös alkunsa. Ehkäpä tästäkin pääsee jonkun ajan kuluttua kokeilemaan White Dog -versiota Helsinki Distilleryn tislaamokierroksen yhteydessä, kuten tislaamon omaa viskiä heidän kierroksellaan syksyllä 2017.
Peli-iltamat Davistossa
Davisto pääsi seuraavaksi vauhtiin päässeen porukkamme kohteeksi ja myös siellä olisi ollut mahdollista saunoa. Sauna tarjoaa aivan loistavia mahdollisuuksia isomman porukan illanvietoille. Daviston tunnelma ei ehkä ollut ihan Vaappuvan Ankan tasolla, mutta Daviston puolustukseksi baari tarjosi mahdollisuuden seurata jalkapalloa ja pelata biljardia, poolia ja dartsia. Poolipöytä on omille vapinakäsille kuin lentokentän kokoisella kentällä pelaisi biljardia, joten pysyin mieluusti pienemmällä veralla. Olipa ravintolassa myös pöytäcurling, joka kuitenkin jäi vielä testaamatta.
Täällä suoritin myös oman illan tehtäväni ja tarjosin päivänsankarille hinttijallun. Muuten normaali jaloviina-shotti sisälsi lisäksi kermavaahtoa. Strösseleitä ei valitettavasti löytynyt täydentämään miehekästä drinkkiä. Davistossa suoritettiin myös illan voittajatehtävä, kun kännykästä soitettu taustanauha ja hehkeät tanssiliikkeet höystivät karaoke-kappaleen juhlaväen sydämiin. Paikassa ei siis todellakaan ole karaoke-mahdollisuutta, mutta tämä ei illan mestaria paljoa painanut.
Fat Lizard iskee trendikkäisiin olutharrastajiin
Olarin olutravintolat eivät vielä tähän olisi loppuneet, vaan vierestä olisi löytynyt vielä esimerkiksi William K., jonka kuitenkin passasimme ja otimme suunnaksi Otaniemen Fat Lizard -ravintolan. Fat Lizard erottui illan muista paikoista huomattavan siistinä ja trendikkäänä paikkana. Otaniemen metron vastapäätä sijaitseva ravintola olikin aivan täynnä ja on varmasti yliopistolaisten suosiossa. Ja syystäkin.
Ensimmäisen kerran Isossa Omenassa täytetty maha alkoi jo murista tässä vaiheessa iltaa ja koko konkkaronkka tilasikin pitsat nälkää suitsemaan. Hivenen tyyristä paikassa tosin oli ja 18 eur pitsasta on ehkä vähän liikaa vaadittu, vaikka se hyvää olikin. Panimon omat tuotteet tekivät kuitenkin kauppansa, eikä oluesta piittaamattomatkaan juhlijat joutuneet jäämään kuivin suin. Sirkka-pähkinäsekoitus irtosi kyytipojaksi vitosella ja teki myös hyvin kauppansa oluen kyytipoikana. Me lähdimme yön viimeisellä metrolla kohti Gallows Birdiä, illan viimeistä olutravintolaa. Fat Lizard oli tässä vaiheessa jo aikalailla tyhjentynyt. Metron yöaikataulut saisivat varmasti olla pidemmät, jos paikan pitäjältä kysyttäisi. Gallows Bird lienee olutravintoloista valikoimansa suhteen paras paikka, joissa kävimme. Aivan täydessä paikassa ei tahtonut löytää istumapaikkaa, vaikka porukkamme oli tässä vaiheessa ruvennut harventumaan. Parin oluen jälkeen rupesikin väsy jo voittamaan, eikä ravintolasta saanut ihan parasta irti. Osa juhlijoista lähti tästä vielä Helsingin sykettä kohti ja punanenäisimmät jäivät vielä istumaan aloilleen, kun me suuntasimme kotia kohti. Summa summarum
Kaiken kaikkiaan Espoon olutravintolat tekivät vaikutuksen. Rikkaassa lännessä osataan panna olutta ja vieläpä myydäkin sitä hyvissä puitteissa. Pitää koettaa käydä uudestaan ainakin omaksi suosikikseni nousseessa aidossa ja alkuperäisessä Vaappuvassa Ankassa. Fat Lizard on toinen paikka, jossa varmasti viihtyisi pidempäänkin hivenen korkeasta hintatasosta huolimatta. Kippis, kulaus ja illanviettoon kohti Espoota, sanon minä!
|
Mikko
Matkaaja, haaveilija ja makean
elämän kaavailija. Sivuilla monen makuisia matkatarinoita läheltä ja kaukaa monin eri silmin kerrottuna. info @ shangri-la.fi Like it or Love it
Arkisto ja teematMinne matkalle?
|
